Biologian ja maantieteen opettajat kokoontuivat oppimaan kolmesta erilaisesta teemasta: pakolaisuudesta, Vapriikista oppimisen tukena ja DNA:n viivakoodauksesta. Asiantuntijoina meillä oli Anne-Mari Hussein Suomen Pakolaisavusta ja Vapriikin luonnontieteellisen museon tutkija Riikka Elo.
Pakolaisuus
Suomen Pakolaisavun asiantuntija opetti mm. pakolaisuuden nykytilanteesta: Suomeen on saapunut yli 60 000 ukrainalaista tilapäisen suojelun hakijaa sodan alkamisen jälkeen. Asukaslukuumme nähden Suomeen on tullut ukrainalaisia aika paljon. Huomattavasti enemmän valtion asukaslukuun suhteutettuna heitä on kuitenkin mennyt esimerkiksi Tsekkiin, Puolaan ja Viroon.
Turvapaikkahakemusten määrä on Suomessa hyvin maltillinen, noin 5000 vuodessa. Muistissamme on huippuvuosi 2015, jolloin Suomesta haki turvapaikkaa yli 30 000 ihmistä.
Opetuksessamme meidän pitäisi opettaa faktatietoja ja oikaista vääriä väittämiä, mutta vieläkin oleellisempaa asennemuutoksen aikaansaamiseksi olisi empatian herättäminen. Empatian tunne auttaa meitä ymmärtämään muita ja myötäelämään.
Miten voimme kehittää omia ja opiskelijoiden empatiakykyä? Miten voisimme arkisessa työssämme luokassa mahdollistaa sellaista yhteistyötä ja kohtaamista, jossa tapaamme muualta tulleita, pohdimme ihmisten samankaltaisuutta mutta myös eroavaisuuksia kunnioittavasti ja arvostavasti? Meidän olisi syytä ymmärtää, että pakolaiseksi voi joutua kuka tahansa ja jos ihmisen joutuu pakolaiseksi, se ei kuitenkaan ole hänen identiteettinsä tai pysyvä tila elämässä.
Vapriikkiin pääsevät tamperelaiset oppilas- ja opiskelijaryhmät ilmaiseksi ympäri vuoden ja muualtakin Pirkanmaalta elokuusta huhtikuuhun.
Vapriikki on alueellinen vastuumuseo Pirkanmaalla, ja se tarjoaa monipuolisia ympäristökasvatuspalveluita kouluille ilmaiseksi. Yksi hieno esimerkki on kivimuseon lainalaatikot, joiden avulla voi tutustua mm. fossiileihin ja Suomen jääkauteen.
Vapriikin Riikka Elo teki väitöstutkimuksensa sammalpunkkien esiintymisestä erilaisissa ympäristöissä ja niiden esiintymisalueiden muutoksista metsähakkuiden takia. Riikka määritti tutkimuksessaan yli 50 000 sammalpunkkia mikroskoopilla. Helpompi lajimääritystapa on DNA-viivakoodaus, jossa lyhyen DNA-osan avulla voidaan tunnistaa laji, jos lajin DNA löytyy taustakirjastosta. Lajit voidaan tunnistaa vaikka pienestä osasta yksilöä, kuten siemenestä, toukasta tai jätöksestä.
DNA-viivakoodin avulla tapahtuva tunnistus on nopeaa, halpaa ja varmaa ja se mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että jokainen voi tunnistaa minkä tahansa eliön. DNA-kirjaston tekeminen on vielä pahasti kesken: esim. Suomen niveljalkaislajeista on viivakoodattu "vain" 43 %.
Pakolaisuus
Suomen Pakolaisavun asiantuntija opetti mm. pakolaisuuden nykytilanteesta: Suomeen on saapunut yli 60 000 ukrainalaista tilapäisen suojelun hakijaa sodan alkamisen jälkeen. Asukaslukuumme nähden Suomeen on tullut ukrainalaisia aika paljon. Huomattavasti enemmän valtion asukaslukuun suhteutettuna heitä on kuitenkin mennyt esimerkiksi Tsekkiin, Puolaan ja Viroon.Turvapaikkahakemusten määrä on Suomessa hyvin maltillinen, noin 5000 vuodessa. Muistissamme on huippuvuosi 2015, jolloin Suomesta haki turvapaikkaa yli 30 000 ihmistä.
Opetuksessamme meidän pitäisi opettaa faktatietoja ja oikaista vääriä väittämiä, mutta vieläkin oleellisempaa asennemuutoksen aikaansaamiseksi olisi empatian herättäminen. Empatian tunne auttaa meitä ymmärtämään muita ja myötäelämään.
Miten voimme kehittää omia ja opiskelijoiden empatiakykyä? Miten voisimme arkisessa työssämme luokassa mahdollistaa sellaista yhteistyötä ja kohtaamista, jossa tapaamme muualta tulleita, pohdimme ihmisten samankaltaisuutta mutta myös eroavaisuuksia kunnioittavasti ja arvostavasti? Meidän olisi syytä ymmärtää, että pakolaiseksi voi joutua kuka tahansa ja jos ihmisen joutuu pakolaiseksi, se ei kuitenkaan ole hänen identiteettinsä tai pysyvä tila elämässä.
Vapriikki oppimisen tukena
Vapriikkiin pääsevät tamperelaiset oppilas- ja opiskelijaryhmät ilmaiseksi ympäri vuoden ja muualtakin Pirkanmaalta elokuusta huhtikuuhun.
Vapriikki on alueellinen vastuumuseo Pirkanmaalla, ja se tarjoaa monipuolisia ympäristökasvatuspalveluita kouluille ilmaiseksi. Yksi hieno esimerkki on kivimuseon lainalaatikot, joiden avulla voi tutustua mm. fossiileihin ja Suomen jääkauteen.
Riikan väitöstyö, johon liittyy DNA-viivakoodaus
Vapriikin Riikka Elo teki väitöstutkimuksensa sammalpunkkien esiintymisestä erilaisissa ympäristöissä ja niiden esiintymisalueiden muutoksista metsähakkuiden takia. Riikka määritti tutkimuksessaan yli 50 000 sammalpunkkia mikroskoopilla. Helpompi lajimääritystapa on DNA-viivakoodaus, jossa lyhyen DNA-osan avulla voidaan tunnistaa laji, jos lajin DNA löytyy taustakirjastosta. Lajit voidaan tunnistaa vaikka pienestä osasta yksilöä, kuten siemenestä, toukasta tai jätöksestä.
DNA-viivakoodin avulla tapahtuva tunnistus on nopeaa, halpaa ja varmaa ja se mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että jokainen voi tunnistaa minkä tahansa eliön. DNA-kirjaston tekeminen on vielä pahasti kesken: esim. Suomen niveljalkaislajeista on viivakoodattu "vain" 43 %.
