Psykologian ainetiimi Vapriikissa

Psykologian opettajien lukuvuoden 2025 ensimmäinen ainetiimi aloitettiin tutustumalla Vapriikin Muinais-DNA-näyttelyyn asiantuntevan opastuksen avulla. Näyttely on pysyvä näyttely ja täydentyy tieteellisen tiedon karttumisen myötä jatkuvasti. Monitieteellinen tutkimus on näyttelyssä nostettu esille mielenkiintoisesti ja sopii erityisesti psykologian opintojaksoihin 5 ja 2. Myös esimerkiksi sosiaalipsykologiaan näyttely tarjoaa näkökulman siitä, miten etnosentrismi tai rasismi ovat itsessään mielettömiä yhteisen geneettisen perustamme kautta. Ihonvärin ennustaminen on haastavaa, sillä siihen osallistuu ainakin 160 geeniä eikä se siten ole mielekäs tapa jaotella ihmisiä. Kaksi valkoihoista vanhempaa voivat saada tummaihoisen lapsen.

Kokoonnuimme näyttelyn jälkeen Klassilliselle lukiolle. Alkuun pohdimme näkökulmia ja viitekehyksiä, joiden valossa psykologiassa voidaan näyttelyä tarkastella. Näitä olivat: Evoluutiopsykologinen näkökulma, kuinka paljon ajatus omasta perimästä vaikuttaa siihen, miten oma minus/persoonallisuus rakentuu? Miksi ihmiset tekevät DNA-testejä? Miten näyttelyn kautta voidaan nähdä evoluution ja perimän vaikutus yksilöön ja hänen kehitykseensä? Geenit ja epigenetiikka. Miten tieteellisen tiedon muodostuminen ja tieteellinen tieto eroavat arkitiedosta, miten se nousee esille näyttelyssä? Mitä eettisiä haasteita voidaan näyttelystä nostaa?

Tämän jälkeen keskustelimme ja keräsimme ideoita erilaisista psykologian yo-kokeeseen kertaavista menetelmistä sekä päättöviikon menettelyistä.

Oikeus- ja poliisipsykologiaa

Hervannassa sijaitsevan Poliisiammattikorkeakoulun poliisipsykologian opettaja Jasmin Kaunisto tapasi Pirkanmaan psykologian opettajia perjantaina 8.11.2024 aiheenaan oikeuspsykologia. Vierailu poliisiammattikorkeakoululla oli kiinnostava jo erilaisen opiskeluympäristönsä puolesta.

Heti alkuun koulutuksessa kävi ilmi, että itse asiassa polisin koulutuksessa on edelleen melko vähän psykologiaa. Koronan kokenut sukupolvi kuitenkin tarvitsee poliisin työssään psykologisia ajattelun apuvälineitä, esimerkiksi kuolinviestien vieminen on yksi poliisin työsarka, jossa psykologian ajattelun taidoista on apua.

Kaunisto esitteli myös oikeuspsykologiaa alana ja työnä. Oikeuspsykologiassa sovelletaan siis psykologiatiedettä esimerkiksi rikollisen käyttäytymisen tutkimiseen, ennaltaehkäisyyn sekä jälkihuoltoon. Oikeuspsykologiaa tarvitaan paljon kun pohdimme vaikkapa huolto- ja tapaamisriitoja, nuorisorikollisuuden ilmiöitä tai verkossa tapahtuvaa lapsiin kodistuvaa seksuaalirikollisuutta.

Nykytutkimusten mukaan noin 70 % vangeista on antisosiaalisen käyttäytymishäiriön omaavia. Oikeuspsykologit voivatkin siksi usein työskennellä esimerkiksi vankilapsykologina, vaikkapa tehden kuntouttavia interventioita esimerkiksi vihan hallinnasta. Isoin osa oikeuspsykologeista työskentelee kuitenkin terveydenhuollon puolella lapsirikostutkinnassa, esimerkiksi poliisin apuna kuulustelussa. Myös mielentilatutkimukset työllistävät paljon oikeuspsykologeja. Lisäksi oikeuspsykologeja työskentelee vaikkapa asiantuntijana salaus- ja vakoilutoimenpiteissä ja riski-uhka-arvioinnissa esimerkiksi Keskusrikospoliisissa tai muuna asiantuntijana vaikkapa terveydenhuollossa.

Oikeuspsykologit eivät Suomessa tee profilointia, vaikka se tv-sarjoista päätellen olisi heidän työtään. Profiloinnin sijaan puhutaan sarjoittamisesta, jossa esim. pohditaan, onko tekotavoissa samaa kuin jossakin aiemmassa rikoksessa. Oikeuspsykologit eivät myöskään esimerkiksi käy rikospaikoilla, ellei siihen ole jokin aivan erityinen peruste.

Oikeuspsykologiaa voi opiskella Suomessa Itä-Suomen yliopistossa sivuaineopintoina ja lisäksi Åbo Akademissa voi suorittaa oikeuspsykologian erikoistumisopinnot. Työ on palkitsevaa, mutta myös paikoin rankkaa ja vaatii esimerkiksi paljon oman turvallisuuden ja yksityiselämän suojaamisen miettimistä. Työtä tehdään aina osana moniammatillista yhteistyöryhmää, mikä lienee myös työn yksi tärkeä anti. Oikeuspsykologiasta on viime vuosina ilmestynyt myös väitöskirjoja, esimerkiksi Julia Korkmanin, Hanna Lahtisen ja Häkkänen-Nyholmin väitökset.

Kiitos Poliisiammattikorkeakoululle sekä Jasmin Kaunistolle ajatuksia herättävästä ja erittäin antoisasta vierailusta!

Kirjavinkkejä

• Jasmin Kaunisto jne: Poliisityön psykologia
• Jaana Haapasalo: Kriminaalipsykologia
• Satu Rantaeskola ja Jasmin Kaunisto: Seksuaalirikosten tutkinta
• Pekka Santtila jne: Oikeuspsykologia

Ajankohtainen uutinen

• Yle, Matson-Mäkelä,& Sirén: Oikeuspsykologi ei pidä luotettavana silminnäkijähavaintoa, jonka poliisi saa yli 20 vuoden jälkeen -artikkeli. 

Podcast aiheesta

• Psykopodiaa-sarjan jakso 89 Poliisityön psykologiaa. Nina Lyytinen & Jasmin Kaunisto. 

Karoliina Suoniemi

Psykologian ja uskonnon ainetiimi: Sokraattinen seminaari

Maaliskuun 6. päivä uskonnon ja psykologian ainetiimi kokoontui Tampereen Klassillisessa lukiossa kuulemaaan Sokraattisesta seminaarista opetusmenetelmänä. Tästä innostavasta menetelmästä meille kertoi kouluttaja Saara Varmola erittäin kiinnostavalla ja selkeällä tavalla.

Sokraattinen seminaari on dialoginen keskustelu- ja opetusmenetelmä, jossa keskustelu ja mielipiteiden vaihto tapahtuu turvallisesti, ohjatusti ja jäsennellysti. Menetelmä opettaa toisten kuulijoiden kuulemista, oman mielipiteen ilmaisua sekä auttaa kriittisen ajattelun kehittymisessä.

Iltapäivän alustuksen jälkeen pääsimme myös itse kokeilemaan menetelmää. Aiheenamme oli tässä seminaarharjoituksessa ilmastonmuutos ja aluksi katsoimme pohjatekstiksi videon ilmastonmuutoksen ja taiteen suhteesta. Pohjateksti voi menetelmässä olla mikä vaan artikkelista podcastiin. Sen on tarkoituksenmukaista herättää ajatuksia, kysymyksiä ja olla sopivan tiivis ja nopeasti haltuunotettava. Seuraavaksi keskustelimme pohjatekstistä annettujen kysymysten avulla parimme kanssa. Pohdimme sitä, mitä tunteita ja ajatuksia se meissä herätti ja mitä näkökulmia itse haluaisimme nostaa esiin. Sen jälkeen toinen parista siirtyi yhteiseen keskustelukehään ja toinen jäi seuraamaan keskustelua aktiivisesti sivusta.

Ison piirin keskustelu liikkuu seminaarin ohjaajan apukysymyksillä, mutta ainakin meidän keskustelumme se lähti myös pian itsekseen liikkeelle. Ohjaajan roolina onkin kysymyksin ohjata keskustelua siten, että se etenee, syvenee ja laajenee. Tärkeää on, että jokainen halutessaan saa puheenvuoron ja jokaista myös kuunnellaan. Sivusta keskustelua seuraavat ovat myös aktiivisessa roolissa: he keräsivät muistiinpanoihinsa huomioita keskustelusta ja esittivät lopuksi yhteenvdeon siitä, mitä keskustelussa sanottiin, jolloin ikään kuin kuulimme keskustelun vielä toisen kerran syventäen samalla sen ydintä.

Lopuksi pohdimme yhdessä opettajien kanssa niitä näkökulmia, pohjatekstejä ja aihekokonaisuuksia, joihin sokraattinen seminaari sopisi omissa oppiaineissamme. Seminaarin ydin tuntui oikein sopivalle juuri reaaliaineisiin, joissa oman ajattelun kasvu, mielipiteiden vaihto ja dialoginen kohtaaminen on tärkeää. Tuntui sille, että sokraattinen seminaari onkin erityisesti oppiaineidemme taitojen, ei ehkä suoranaisesti niinkään tiedollisen aineksen opettamiseen sopiva menetelmä. Mietimme myös sitä, voisiko menetelmä sopia arviointityökaluksi tai kokonaisen kurssin opiskelumetodiksi. Ideoita syntyi paljon eri aihealueisiin liittyen ja yhteinen tunnelma oli, että tätä voisi luokassa kokeilla itse kukin. Saimme jälleen paljon uusia ajatuksia ja ideoita ja vanha totuus siitä, että yhdessä jakaen ja keskustellen asiat syvenivät toteutui.

Kirjurina Karoliina Suoniemi

Psykologian, uskonnon ja terveystiedon ainetiimi 11.12.2023

Psykologian, uskonnon ja terveystiedon ainetiimi pidettiin Tampereen yliopistolla 11.12.2023. Kuulimme ensin dosentti Jussi Okkosen luennon digitaalisesta lukutaidosta arjen apuna. Sen jälkeen toisen asteen yhteistyötä yliopistolla koordinoiva Tuulikki Harsia avasi erilaisia lukion opettajille tarjolla olevia yliopistoyhteistyömahdollisuuksia.

Jussi Okkonen kertoi monipuolisesti ja tutkimusperustaisesti digitaalisen lukutaidon merkityksestä ja digiympäristöjen vaikutuksen laajenemisesta. Digitaalinen lukutaito on käsite, joka sisältää esimerkiksi yleisen teknologisen ja datalukutaidon, turvallisuustietoisuuden, kyvyn tuottaa sisältöä ja ratkaista ongelmia, taidon osallistua ja kommunikoida digitaalisesti sekä kyvyn hakea tietoa. Okkosen mukaan digitaalista lukutaitoa voidaan jopa pitää kansalaishyveenä. Se mahdollistaa täysivaltaisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. 

Okkonen toi esiin, että koronapandemian myötä on noussut esiin uudenlainen kuva koulusta, ikään kuin ”koulu palveluna”. Tässä konseptissa korostuu opiskelijoiden itsenäinen kyky toimia digitaalisissa ympäristöissä. Siihen on kuitenkin perheissä hyvin erilaiset valmiudet. Osassa perheitä ei välttämättä ole välineitä tai taitoa käyttää digitaalisia ympäristöjä. Etäkoulu vaati vanhemmilta suurta tukea opintojen suorittamiseen, mutta vanhempien kyky ja halukkuus siihen vaihtelivat paljon. 

Digitaalisten ympäristöjen merkitys eri elämänaloilla korostuu yhä enemmän, esimerkiksi monet palvelut ovat saatavilla nykyisin lähinnä digitaalisesti. Myös koulu on tavallaan muuttunut ”prosessiksi”, joka ei ole enää riippuvainen fyysisestä paikasta, ja johon voi liittyä eri tavoin. Toisaalta nämä muutokset helpottavat arkea ja luovat uusia mahdollisuuksia, toisaalta ne aiheuttavat paljon stressiä ja vaativat itsesäätelyn taitoa. Digitaaliseen lukutaitoon kuuluukin myös kyky säädellä ja rajoittaa digitaalisten ympäristöjen käyttöä, ymmärrys algoritmien ja muiden digitaalisia ympäristöjä säätelevien mekanismien toiminnasta, kyky suhtautua sisältöihin kriittisesti, kuplautumisen vaaran huomioiminen, sekä tietoturvallisuuden huomioon ottaminen.

Tuulikki Harsia puolestaan avasi Tampereen yliopiston toisen asteen yhteistyön malleja. Hän kertoi esimerkiksi Tiedekahvilasta, jonne opettaja voi viedä ryhmiään paikan päälle tai kahvilan tallenteita voi käyttää tunnilla. Harsia esitteli myös lomakkeen, jolla opettaja voi tilata tunneilleen sekä opiskelijalähettiläitä että asiantuntijavieraita. Yliopisto ylläpitää lisäksi Lainaamo -palvelua, josta voi lainata oppitunneille erilaista välineistöä.

Mari Rauhala

Muovautuvuuden pedagogiikka ja tekoälylinjausten tarve

Uskonnon ja psykologian opettajien ainetiimit kouluttautuivat yhdessä Tampereen klassillisella lukiolla 16.2. Kouluttajana toimi Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen. Hänen aiheenaan oli muovautuvuuden pedagogiikka.

Rissanen kertoi sekä pysyvyyden että muovautuvuuden ajattelutavoista, ja niiden vaikutuksesta oppimiseen. Usein ihmisillä on taipumus joko pysyvyyden tai muovautuvuuden ajattelutapaan. Pysyvyyden ajattelumallissa on tyypillistä pyrkiä suoriutumaan annetuista haasteista tai tehtävistä mahdollisimman virheettömästi samoja opittuja strategioita toistaen ja haasteita vältellen. Tällöin muiden menestyminen tuntuu uhalta ja luovuuteen heittäytyminen vaikealta. Muovautuvuuden ajattelutavassa on puolestaan tyypillistä innostua uusista haasteista ja nauttia uuden oppimisesta. Muovautuvuuden ajattelutapaan liittyvät myös sinnikkyys ja ponnisteluhalu sekä inspiroituminen muiden menestyksestä. Jos opiskelija on kovin taipuvainen pysyvyyden ajattelutapaan, se voi johtaa ponnistelujen välttelemiseen ja näin alisuoriutumiseen ja huonoihin oppimistuloksiin.

Rissanen kertoi, että muovautuvuuden ajattelutapaa voidaan tukea. Tärkeää on, että opiskelijat ymmärtävät aivojen joustavuuden ja muovautuvuuden. Pysyvyyden ajattelutavasta voi siis kehittyä kohti muovautuvampaa ajattelutapaa. Opettajan näkökulmasta opiskelijoita voidaan auttaa esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota prosessiin kuin lopputulokseen. Prosessiin kohdistuva palaute vahvistaa muovautuvaa ajattelutapaa. Keskeistä on myös ymmärtää, että virheet ovat tärkeä osa oppimista. Muovautuvuuden ajattelutavassa aivot ryhtyvät työskentelemään ratkaistaakseen ongelman, eikä opiskelija ensisijaisesti ajattele lopputulosta, vaan ongelman kautta tapahtuvaa oppimista. Opettajan kannattaa siis kertoa opiskelijoille muovautuvuusajattelun ilmiöstä ja tuoda esiin virheiden ja epäonnistumisen roolia oppimisprosessissa.

Luennon lisäksi ainetiimissä käytiin vilkasta keskustelua tekoälyn tuomista haasteita opetukseen ja arviointiin. Läsnä olleet opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitsisimme tukea ja koulutusta sekä avointa keskustelua tekoälystä, sen mahdollisuuksista, opetuskäytöstä sekä tekoälyn etiikasta. Ainetiimissä heräsi myös toive siitä, että koko kaupungin opetustoimen tasolla tehtäisiin yhteneväisiä linjauksia tekoälyyn liittyen.

Mari Rauhala

Uskonnon ja psykologian opettajat tutustuivat walk-in -terapiaan

Uskonnon ja psykologian ainetiimin yhteisessä tapaamisessa 31.8. tutustuttiin Walk in -terapiaan, joka alkoi Tampereella syyskuussa 2021 ensimmäisenä Suomessa. Walk in -terapia toimii Tampereen seurakuntien, YAD:n ja Kirkkohallituksen yhteistyönä Vanhalla kirkolla ja Hervannan Yhteisökeskuksessa. Tällä hetkellä Suomessa on 12 Walk in -toimintapistettä. Terapiasta kertoivat Mari Vuorisalmi ja Tuomas Perkiö.

Olennaista Walk in -terapiassa on avun äärelle pääseminen nopeasti. Kyseessä on lyhytterapia, jo yksikin tapaamiskerta voi riittää. Keskeistä on toivon herättäminen ja asiakkaan itsensä nostaminen oman elämäntilanteensa asiantuntijaksi. Vuorisalmi ja Perkiö toivat esille, että tässä terapiamuodossa korostuu konsultaation ajatus, monet tulevat kysymään terapeutin näkemystä omaan tilanteeseen. Kuulimme myös siitä, miten terapiaa toteutetaan käytännössä. Walk in -terapiassa käyvät ovat Vuorisalmen ja Perkiön mukaan usein 20-30 -vuotiaita, harvemmin lukioikäisiä. Mietimmekin sitä, miten tämä toiminta saavuttaisi paremmin myös lukiolaiset.

Vuorisalmi ja Perkiö kertoivat, että nimenomaan kirkko haluaa tarjota Walk in -terapiaa, koska avun antaminen nähdään kirkon perustehtäväksi. Toimintamuoto on noussut kirkon sisällä käydystä pohdinnasta, mikä on seurakuntien rooli nuorten mielenterveyden haasteissa.

Toistettavuus tiedon tuottamisessa

Uskonnon, psykologian sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainetiimit järjestivät yhteisen ainetiimin 20. huhtikuuta 2022. Ainetiimi järjestettiin Tampereen klassillisella lukiolla.

Vierailevana luennoitsijana tilaisuudessa oli psykologi, PsT, Ville Ilmarinen Helsingin yliopistosta. Ilmarinen luennoi otsikolla ”Toistettavuuskriisistä kohti luotettavuusreformia”. Luennolla käsiteltiin sitä, että vaikka toistettavuus on yksi tiedon tuottamisen keskeisiä tieteellisiä periaatteita, niin silti tämä ei välttämättä kuitenkaan ole käytännössä toteutunut psykologian kentällä kovinkaan hyvin ennen 2010-lukua. Osallistujat seurasivat luentoa mielenkiinnolla ja keskusteluakin heräsi aiheen tiimoilta.

Tilaisuuden lopuksi Tuulikki Harsia ja Anja Salo esittelivät Tampereen yliopiston Juniversityn toimintaa yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina lukioiden ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön. Aivan lopuksi tilaisuudessa keskusteltiin myös verkko-opetuksesta erityisesti Tampereen kaupungin lukioissa,

Yliluonnolliset ilmiöt psykologin ja sosiaalipsykologin silmin

Uskonnon, psykologian sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainetiimit yhdistivät voimansa ja järjestivät yhteisen ainetiimin elokuussa. Aiheena olivat yliluonnolliset ilmiöt, joita tarkasteltiin psykologian ja sosiaalipsykologian näkökulmista. Luennoitsijoina vierailivat psykologian tohtori Jukka Häkkinen sekä sosiaalipsykologian tohtori Jeena Rancken.

Tohtori Häkkinen käsitteli luennollaan erityisesti sitä, miten erilaisia yliluonnolliseksi koettuja ja nimettyjä ilmiöitä voidaan selittää psykologian keinoin. Näin siis yliluonnollinen tavallaan palautetaan osaksi luonnollista, kunhan vain tiedämme, mikä on se luonnollinen (ja psykologinen) selitys, jonka kautta ymmärrämme, miksi joku ihminen kokee jonkun asian juuri yliluonnollisena.

Tohtori Rancken puolestaan selvitti yliluonnollisia ilmiöitä suhteessa ihmisten kertomuksiin erilaisista asioista, jotka ihmiset ovat kokeneet yliluonnollisena. Rancken keräsi aikanaan laajan materiaalin haastattelemalla ihmisiä heidän yliluonnollisista kokemuksistaan, joita jokainen kokija on sitten tulkinnut omalla tavallaan ja antanut niille erilaisia merkityksiä.

Nämä molemmat luennoitsijat olivat erittäin asiantuntevia, eikä jäänyt epäselväksi, että he ovat todella kiinnostuneita omista tutkimuskohteistaan. Luennot täydensivät mainiosti toisiaan, kun ne tarkastelivat samaa ilmiötä kuitenkin selkeästi eri näkökulmista. Yliluonnolliset ilmiöt ovat kiehtovia ja jännittäviä, ja näiden luentojen jälkeen myös tieteellisesti ymmärrettävämpiä.

Kiitokset vielä kerran kaikille osallistujille!

Jarkko Vilkkilä

Humanistis-yhteiskunnallisten aineiden opettajille koulutusta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä

Uuden opetussuunnitelman hengessä oppiainerajat ylitettiin ja uskonnon, psykologian, filosofian, elämänkatsomustiedon, historian ja yhteiskuntaopin opettajat järjestivät yhteisen ainetiimitapaamisen 22.10.2020. Etätoteutuksena koulutusta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä tarjosivat tutkijat Daniel Sallamaa, Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski Helsingin yliopistosta. 

Daniel Sallamaa kävi läpi väkivaltaisen ekstremismin käsitteistöä, ilmenemismuotoja, ideologioita sekä näyttäytymistä 2000-luvun Suomessa. Väkivaltaisen ekstremismin Sallamaa määritteli toimintamalliksi, jossa aatteella perusteellaan väkivallan käyttöä. Sen ilmenemismuotoja ovat terrorismi, poliittiset murhat, sabotaasit, mielenosoitusväkivalta sekä vigilantismi (toimintaa, jossa kansalaiset ottavat lain omiin käsiinsä, esimerkkeinä Ku Klux Klan ja katupartiointia harjoittanut Soldiers of Odin).

Väkivaltaisen ekstremismin ideologioista Sallamaa esitteli salafi-jihadismia, kansallisosialismia, vastajihadismia sekä (vasemmisto)anarkismia. Ekstremistien ideologiat eivät aina ole selkeästi jäsenneltyjä; Suomessa kannatusta saaneiden äärioikeistolaisten liikkeiden yhdistäviä piirteitä ovat kuitenkin voimakas rasismi, juutalaisviha ja valkoisen ylivallan korostus. Koulusurmaajien motiiveja tutkittaessa on usein törmätty kostonhaluun, yli-ihmisyys -ajatteluun ja aiempien surmaajien palvontaan.

Väkivaltainen ekstremismi ei ole arkipäivää Suomessa, mutta Sallamaan mukaan Suomi ei ole täysin rauhan tyyssijakaan. Turussa vuonna 2017 Isisin nimissä tapahtuneen puukotusiskun lisäksi Sallamaa piti vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiä vuonna 2015 terroristisina tekoina. Myös Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat voidaan tulkita poliittisluonteisiksi tekijöiden muiden ihmisten yläpuolelle asettuvan yli-ihmisyyttä korostavan maailmankatsomuksen vuoksi.

Radikalismista Sallamaa totesi, että se ei välttämättä ole väkivaltaista. Esimerkiksi naisten äänioikeutta ajavat suffragetit olivat oman aikansa radikaaleja esittäessään valtavirasta poikkeavia yhteiskunnallisia näkemyksiä.

Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, joka johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin. Sallamaa painotti, että yleistettävissä olevaa radikalisoitumisen mallia on vaikea luoda: yksilötason vaikuttimien lisäksi radikalisoitumisprosessilla on yleisyhteiskunnallisia taustatekijöitä.

Osallistujien kysymysten pohjalta keskusteltiin äärioikeistolaisesta musiikista, järjestäytyneestä rikollisuudesta, antifasistisista liikkeistä ja Suomen historiassa tapahtuneista terrori-iskuista.

Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski luennoivat aiheesta Ekstremistinen orientaatio ja resilienssin vahvistaminen. He esittelivät kehittämäänsä opetustoimen REDI-mallia, joka sisältyy sisäministeriön Kansalliseen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmaan. REDI-mallin idea on ohjata oppilaitoksissa tehtävää työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin kontekstissa. (Ks. esim. HY:n bloggaus tai artikkeli OPH:n julkaisussa Resilienssiä rakentamassa - demokratiakasvatuksen tueksi).

Luennolla selvitettiin, millaisia elementtejä liittyy tyypilliseen “ekstremistiseen orientaatioon” eli ajatusmaailmaan. Niitä ovat esimerkiksi me ja he -ajattelu, oman sisäryhmän "puhtauden" vaaliminen, vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan sekä kognitiiviset vinoumat ja salaliittoteoriat. Ekstremistiseen orientaatioon liittyviä tyypillisiä tunteita ovat epävarmuus, pelko, viha ja itsesääli.

Kahden tapausesimerkin kautta osallistujat saivat pohtia ekstremistisen orientaation riskitekijöitä ja toisaalta suojaavia tekijöitä. Loppupäätelmä oli, että radikalisoituminen ei ole riski- ja suojaavien tekijöiden summa. Myöskään tutkimuksissa ei ole pystytty laatimaan sellaista piirteiden tai ominaisuuksien listaa, joka luotettavasti ennakoisi yksilön tai yhteisön riskiä tai todennäköisyyttä omaksua väkivaltaisen ideologian aatteet ja toimia niiden mukaan. Väkivaltaisen radikalisoitumisen kehityskulut ovat yksilökohtaista ja usean moniulotteisen tekijän summa.

Luentonsa lopuksi tutkijat esittelivät, mitä resilienssi tarkoittaa ekstremismin yhteydessä. Resilienssiä tukevia voimavaroja ovat hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet, itsesäätelytaidot ja myös koulun tuki. Koulussa on mahdollisuus lisätä tietoja ja harjoittaa taitoja, jotka vahvistavat joustavaa, avointa ajatusmaailmaa. Tutkijat painottivat ajattelutaitojen kehittämistä. Keskiössä ei niinkään ole syytä olla "mitä" ajatellaan, vaan "miten" ajatellaan ja "miksi".

Mielenkiintoisten luentojen päätteeksi osallistujat saivat vielä pitkän listan lisämateriaalia tutustuttavaksi.

Heli Mäkelä

Toiminnallisia menetelmiä Sotungista

Psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon yhdistetty ainetiimi tapasi Nokian lukiolla 16.4.19 klo 12.00-16.00. Ainetiimin asiantuntijavierailijoina toimivat Sotungin lukion opettajat Markus Masalin ja Teija Havana. He kouluttivat mielenkiintoisin toiminnallisin menetelmin suullisista kokeista ja prosessiarvioinnista, joita he ovat itse kehittäneet arviointi- ja opetusmenetelminä noin kymmenen vuotta.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen – mutta, jos pyörä on rikki, se kannattaa korjata. Tämä ohje pätee hyvin myös opetusmenetelmiin sekä arviointiin.

Ainetiimissä pääsimme kokeilemaan muun muassa Super speed dating -menetelmää, Alias-sanaselitystä, suullisia kokeita ja esseen käsittelykappaleen rakentamista viiden sormen mallilla. Näiden kautta tutustuimme menetelmien taustalla oleviin oppimiskäsityksiin kuten minäpystyvyyden tukemiseen, lähikehityksen vyöhykkeellä työskentelyyn ja itsensä toteuttamiseen. Aiheen olleiden opiskelumenetelmien taustaideoina ovat opiskelijoiden aktivointi ja sitouttaminen. Kurssin ei siis ole tarkoitus olla opettajan, vaan opiskelijan prosessi. Lisäksi toimintatavat tukevat monipuolisesti opetussuunnitelman tavoitteita.

Teemat innoittivat aktiiviseen keskusteluun ja asiantuntijavierailijat pääsivät vastaamaan moniin kysymyksiin. Iltapäivä oli varmasti kaikille osallistujille uusia ideoita ja ajatuksia synnyttävä!

Heidi Meltovuo
Filosofian, uskonnon ja psykologian lehtori
Lukioiden globaalikasvatuksen yhteysopettaja
Tampereen teknillinen lukio