Uskonnonopettajien ainetiimin retkipäivä Turkuun

Uskonnonopettajien ainetiimi piti koko päivän kestävän koulutuksen ja suuntasi Turun mielenkiintoisiin kohteisiin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Birgittalaissisarten luostari. Sisar Lena tutustutti meidät luostarin kauniiseen kirkkosaliin ja saimme myös kurkistaa rippituoliin. Sen jälkeen kuulimme muun muassa birgittalaissisarten historiasta, keskeisistä toimintaa ohjaavista ihanteista sekä Turun sisarten vieraskodin ja opiskelija-asuntolan toiminnasta.

Jatkoimme päivämme teemaan sopivasti apostolin kyydillä Betel-kirkolle, jonka kivijalassa toimii adventistien ylläpitämä kasvisravintola. Ruoka oli maukasta ja täyttävää, joten sen voimalla jaksoimme kävellä seuraavaan kohteeseemme Turun synagogaan. Siellä meidät vastaanotti aluksi turvamies, koska turvallisuussyistä synagogaa ympäröivät portit on pidettävä jatkuvasti lukittuina. Synagogaa ja Turun juutalaisyhteisöä meille esitteli Joel Hasan. Kaunis synagoga on rakennettu vuonna 1912. Hasan kertoi Turun juutalaisyhteisön elämästä nyt ja menneinä vuosikymmeninä. Hasanin mukaan Turun seudun noin sadan hengen juutalaisyhteisö on pääosin melko sekularisoitunutta, mutta synagogaa käytetään kuitenkin edelleen aktiivisesti.

Päivämme viimeinen kohde on Turun yliopisto. Siellä meidät vastaanottivat upeassa kokoushuoneessa dosentti ja uskontotieteen yliopistonlehtori Matti Kamppinen sekä uskontotieteen yliopistonlehtori Minna Opas. Kuulimme käynnissä olevista ja valmistuneista kiinnostavista tutkimushankkeista. Sekä Kamppinen että Opas ovat tutkineet alkuperäiskansojen elämää ja maailmankatsomusta etnografisen keinoin Perussa. Opimme muun muassa Yineiden kansan perspektiivisestä maailmankuvasta. Kamppinen ja Opas kertoivat myös Pyhiinvaellus liikkeessä -hankkeesta, jossa tutkitaan sekä keskiaikaista että nykyaikaista pyhiinvaellusta. Lopuksi kuulimme myös Merkitykselliset marginaalit –tutkimushankkeesta. Sen parissa selvitetään miten erilaiset uskonnolliset ja henkiset perinteet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja miten ne muovaavat toisiaan. Jäämme odottamaan tutkimustuloksia näistä kiinnostavista hankkeista!

Uskonnon ainetiimi 22.10.2025

Uskonnon ainetiimi kokoontui Klassillisella lukiolla UE2 opintojakson teemojen puitteissa. Itä-Suomen yliopiston globaalin kristinuskon apulaisprofessori Petra Kuivala luennoi aiheesta: Mitä olisi hyvä tietää katolisesta kirkosta juuri nyt? Saimme kuulla täsmällisen ja avartavan esityksen katolisen kirkon nykytilasta ja ajankohtaisista kysymyksistä.

 
Kuivala oli tiivistänyt keskeiset näkökulmat viiteen kohtaan: globaalin katolisuuden keskeisiä kehityslinjoja, kontekstuaalinen katolisuus, Vatikaanin II konsiilin jatkumon merkitys, paaviuden jatkumo ja muutokset sekä tulevaisuuden keskeisiä kysymyksiä. Kuivalan luennossa tuli hyvin ilmi katolisen kirkon moninaisuus ja käytäntöjen vaihtelevuus ympäri maailman. Ylirajaisuus, globaalius ja paikallisuus ovat kiinnostavia ja osin ristiriitoja aiheuttavia voimia katolisuuden sisällä. Erityisen merkittäviä tapahtumia katolisuuden suhteen ovat olleet painopisteen muutos kohti globaalia etelää, maallikoiden merkityksen kasvu erityisesti Vatikaanin II konsiilin jälkeen, paikallisten perinteiden yhä laajempi sietäminen ja karismaattisuuden merkityksen kasvu. Jatkossa kiinnostavia kysymyksiä tulee olemaan esimerkiksi uuden paavin Leo XIV:n suhde synodaalisuuteen, jota hänen edeltäjänsä pyrki edistämään. Uuden paavin lähestymistapa vaikuttaa seuraavan ainakin osin paavi Franciscuksen linjaa, vaikkakin hän lienee persoonana edeltäjäänsä pidättyväisempi.

 
Luennon jälkeen Mari Rauhala esitteli omaa suullisen kokeen materiaaliaan ja menetelmiä UE2 opintojakson arvioinnissa. Myös Timo Muola jakoi opetus- ja materiaalivinkkejä. Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa.

Uskonnon ainetiimi: Palestiinalainen vapautuksen teologia

Uskonnon ainetiimi kokoontui 13.9. Tampereen klassillisella lukiolla. Mukaan oli kutsuttu tällä kertaa myös perusopetuksen opettajia. Heitä muutamia olikin uskaltautunut paikalle. Aamukahvien yhteydessä jaettiin ajankohtaisia kuulumisia alkaneesta lukuvuodesta, lähestyvät ylioppilaskirjoitukset tuntuivat olevan monilla jo mielessä.

Kiinnostavan luento-osuuden piti Helsingin yliopiston väitöskirjatutkina Anne Heikkinen. Hänen tutkimuksensa liittyy ajankohtaiseen teemaan, palestiinalaiseen vapautuksen teologiaan. Aluksi Anne Heikkinen kertasi Israelin ja Palestiinan tilanteen historiallisia taustoja sekä palestiinalaisten rajoitettua ja vaikeaa ihmisoikeustilannetta. Vaikka suurin osa palestiinalaisista on muslimeja, heidän joukossaan on myös kristittyjä. Heikkisen mukaan kuitenkin ennen noin 10 % osuus on pienentynyt vain yhteen prosenttiin muun muassa hitaamman väestönkasvun ja maastamuuton myötä. Monien palestiinalaisten ainoa mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta on ollut pakeneminen ulkomaille. Näin monet perheet ja suvut ovatkin pirstaloituneet ympäri maailmaa. Työnsaantimahdollisuudet ovat vaikeat ja Israelin harjoittama työlupapolitiikka sekä kulkulupien rajoittaminen tekee normaalista liikkumisesta ja työnsaannista erittäin vaikeaa. Palestiinalaiset kristityt ovat kuitenkin Heikkisen mukaan merkittävyydeltään kokoaan suurempi joukko. Esimerkiksi Länsirannalla kirkot ja kristilliset järjestöt ovat alueen kolmanneksi suurin työnantaja.

Palestiinalaisen vapautuksen teologian taustalla on palestiinalainen kokemusmaailma ja sen lähteenä on Raamatun ohella pitkään jatkunut yhteiskunnallinen sorto, riisto ja ihmisoikeuksien, kuten kansalaisuuden, puuttuminen. Palestiinalainen vapautuksen teologia on noussut esiin erityisesti 1980-luvulta lähtien ja se on ollut yleisempää alueen protestanttisen kristittyjen kuin katolilaisten tai ortodoksien parissa. Heikkisen mukaan tärkeä lähtökohta alueen kristityille on uskomus siitä, että he ovat Jeesuksen alkuperäisten seuraajien jälkeläisiä. He perustavat tämän uskomuksen Apostolien tekojen toisen luvun kohtaan, jossa Pyhän Hengen vuodattamisen yhteydessä mainitaan arabiankieliset juutalaiset.

Heikkisen mukaan palestiinalainen vapautuksen teologia on syntynyt sekä papiston että maallikkojen parissa ja sen pyrkimyksenä on ollut muodostaa yhtenäinen palestiinalaisten kristittyjen ääni. Tärkeitä teemoja ovat olleet esimerkiksi oikeudenmukainen rauha, vapautus miehityksestä, kristillisen sionismin sekä partikularismin kritiikki, palestiinalaiskristittyjen arabi-identiteetin esilletuominen sekä pyrkimys vuoropuheluun. Heikkinen kertoi, että suurin osa heistä tukee ajatusta kahden valtion mallista osana kriisin ratkaisua. Yksi heidän haasteistaan tällä hetkellä on kuitenkin se, että väkivallaton vastarinta, kuten boikotointi, on käytännössä tehty Israelissa laittomaksi. Näin ollen monet rauhanomaiset keinot vaikuttaa on riistetty, kuten niin monet muutkin palestiinalaisten oikeudet ja mahdollisuudet.

Mari Rauhala

Psykologian ja uskonnon ainetiimi: Sokraattinen seminaari

Maaliskuun 6. päivä uskonnon ja psykologian ainetiimi kokoontui Tampereen Klassillisessa lukiossa kuulemaaan Sokraattisesta seminaarista opetusmenetelmänä. Tästä innostavasta menetelmästä meille kertoi kouluttaja Saara Varmola erittäin kiinnostavalla ja selkeällä tavalla.

Sokraattinen seminaari on dialoginen keskustelu- ja opetusmenetelmä, jossa keskustelu ja mielipiteiden vaihto tapahtuu turvallisesti, ohjatusti ja jäsennellysti. Menetelmä opettaa toisten kuulijoiden kuulemista, oman mielipiteen ilmaisua sekä auttaa kriittisen ajattelun kehittymisessä.

Iltapäivän alustuksen jälkeen pääsimme myös itse kokeilemaan menetelmää. Aiheenamme oli tässä seminaarharjoituksessa ilmastonmuutos ja aluksi katsoimme pohjatekstiksi videon ilmastonmuutoksen ja taiteen suhteesta. Pohjateksti voi menetelmässä olla mikä vaan artikkelista podcastiin. Sen on tarkoituksenmukaista herättää ajatuksia, kysymyksiä ja olla sopivan tiivis ja nopeasti haltuunotettava. Seuraavaksi keskustelimme pohjatekstistä annettujen kysymysten avulla parimme kanssa. Pohdimme sitä, mitä tunteita ja ajatuksia se meissä herätti ja mitä näkökulmia itse haluaisimme nostaa esiin. Sen jälkeen toinen parista siirtyi yhteiseen keskustelukehään ja toinen jäi seuraamaan keskustelua aktiivisesti sivusta.

Ison piirin keskustelu liikkuu seminaarin ohjaajan apukysymyksillä, mutta ainakin meidän keskustelumme se lähti myös pian itsekseen liikkeelle. Ohjaajan roolina onkin kysymyksin ohjata keskustelua siten, että se etenee, syvenee ja laajenee. Tärkeää on, että jokainen halutessaan saa puheenvuoron ja jokaista myös kuunnellaan. Sivusta keskustelua seuraavat ovat myös aktiivisessa roolissa: he keräsivät muistiinpanoihinsa huomioita keskustelusta ja esittivät lopuksi yhteenvdeon siitä, mitä keskustelussa sanottiin, jolloin ikään kuin kuulimme keskustelun vielä toisen kerran syventäen samalla sen ydintä.

Lopuksi pohdimme yhdessä opettajien kanssa niitä näkökulmia, pohjatekstejä ja aihekokonaisuuksia, joihin sokraattinen seminaari sopisi omissa oppiaineissamme. Seminaarin ydin tuntui oikein sopivalle juuri reaaliaineisiin, joissa oman ajattelun kasvu, mielipiteiden vaihto ja dialoginen kohtaaminen on tärkeää. Tuntui sille, että sokraattinen seminaari onkin erityisesti oppiaineidemme taitojen, ei ehkä suoranaisesti niinkään tiedollisen aineksen opettamiseen sopiva menetelmä. Mietimme myös sitä, voisiko menetelmä sopia arviointityökaluksi tai kokonaisen kurssin opiskelumetodiksi. Ideoita syntyi paljon eri aihealueisiin liittyen ja yhteinen tunnelma oli, että tätä voisi luokassa kokeilla itse kukin. Saimme jälleen paljon uusia ajatuksia ja ideoita ja vanha totuus siitä, että yhdessä jakaen ja keskustellen asiat syvenivät toteutui.

Kirjurina Karoliina Suoniemi

Psykologian, uskonnon ja terveystiedon ainetiimi 11.12.2023

Psykologian, uskonnon ja terveystiedon ainetiimi pidettiin Tampereen yliopistolla 11.12.2023. Kuulimme ensin dosentti Jussi Okkosen luennon digitaalisesta lukutaidosta arjen apuna. Sen jälkeen toisen asteen yhteistyötä yliopistolla koordinoiva Tuulikki Harsia avasi erilaisia lukion opettajille tarjolla olevia yliopistoyhteistyömahdollisuuksia.

Jussi Okkonen kertoi monipuolisesti ja tutkimusperustaisesti digitaalisen lukutaidon merkityksestä ja digiympäristöjen vaikutuksen laajenemisesta. Digitaalinen lukutaito on käsite, joka sisältää esimerkiksi yleisen teknologisen ja datalukutaidon, turvallisuustietoisuuden, kyvyn tuottaa sisältöä ja ratkaista ongelmia, taidon osallistua ja kommunikoida digitaalisesti sekä kyvyn hakea tietoa. Okkosen mukaan digitaalista lukutaitoa voidaan jopa pitää kansalaishyveenä. Se mahdollistaa täysivaltaisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. 

Okkonen toi esiin, että koronapandemian myötä on noussut esiin uudenlainen kuva koulusta, ikään kuin ”koulu palveluna”. Tässä konseptissa korostuu opiskelijoiden itsenäinen kyky toimia digitaalisissa ympäristöissä. Siihen on kuitenkin perheissä hyvin erilaiset valmiudet. Osassa perheitä ei välttämättä ole välineitä tai taitoa käyttää digitaalisia ympäristöjä. Etäkoulu vaati vanhemmilta suurta tukea opintojen suorittamiseen, mutta vanhempien kyky ja halukkuus siihen vaihtelivat paljon. 

Digitaalisten ympäristöjen merkitys eri elämänaloilla korostuu yhä enemmän, esimerkiksi monet palvelut ovat saatavilla nykyisin lähinnä digitaalisesti. Myös koulu on tavallaan muuttunut ”prosessiksi”, joka ei ole enää riippuvainen fyysisestä paikasta, ja johon voi liittyä eri tavoin. Toisaalta nämä muutokset helpottavat arkea ja luovat uusia mahdollisuuksia, toisaalta ne aiheuttavat paljon stressiä ja vaativat itsesäätelyn taitoa. Digitaaliseen lukutaitoon kuuluukin myös kyky säädellä ja rajoittaa digitaalisten ympäristöjen käyttöä, ymmärrys algoritmien ja muiden digitaalisia ympäristöjä säätelevien mekanismien toiminnasta, kyky suhtautua sisältöihin kriittisesti, kuplautumisen vaaran huomioiminen, sekä tietoturvallisuuden huomioon ottaminen.

Tuulikki Harsia puolestaan avasi Tampereen yliopiston toisen asteen yhteistyön malleja. Hän kertoi esimerkiksi Tiedekahvilasta, jonne opettaja voi viedä ryhmiään paikan päälle tai kahvilan tallenteita voi käyttää tunnilla. Harsia esitteli myös lomakkeen, jolla opettaja voi tilata tunneilleen sekä opiskelijalähettiläitä että asiantuntijavieraita. Yliopisto ylläpitää lisäksi Lainaamo -palvelua, josta voi lainata oppitunneille erilaista välineistöä.

Mari Rauhala

Muovautuvuuden pedagogiikka ja tekoälylinjausten tarve

Uskonnon ja psykologian opettajien ainetiimit kouluttautuivat yhdessä Tampereen klassillisella lukiolla 16.2. Kouluttajana toimi Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen. Hänen aiheenaan oli muovautuvuuden pedagogiikka.

Rissanen kertoi sekä pysyvyyden että muovautuvuuden ajattelutavoista, ja niiden vaikutuksesta oppimiseen. Usein ihmisillä on taipumus joko pysyvyyden tai muovautuvuuden ajattelutapaan. Pysyvyyden ajattelumallissa on tyypillistä pyrkiä suoriutumaan annetuista haasteista tai tehtävistä mahdollisimman virheettömästi samoja opittuja strategioita toistaen ja haasteita vältellen. Tällöin muiden menestyminen tuntuu uhalta ja luovuuteen heittäytyminen vaikealta. Muovautuvuuden ajattelutavassa on puolestaan tyypillistä innostua uusista haasteista ja nauttia uuden oppimisesta. Muovautuvuuden ajattelutapaan liittyvät myös sinnikkyys ja ponnisteluhalu sekä inspiroituminen muiden menestyksestä. Jos opiskelija on kovin taipuvainen pysyvyyden ajattelutapaan, se voi johtaa ponnistelujen välttelemiseen ja näin alisuoriutumiseen ja huonoihin oppimistuloksiin.

Rissanen kertoi, että muovautuvuuden ajattelutapaa voidaan tukea. Tärkeää on, että opiskelijat ymmärtävät aivojen joustavuuden ja muovautuvuuden. Pysyvyyden ajattelutavasta voi siis kehittyä kohti muovautuvampaa ajattelutapaa. Opettajan näkökulmasta opiskelijoita voidaan auttaa esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota prosessiin kuin lopputulokseen. Prosessiin kohdistuva palaute vahvistaa muovautuvaa ajattelutapaa. Keskeistä on myös ymmärtää, että virheet ovat tärkeä osa oppimista. Muovautuvuuden ajattelutavassa aivot ryhtyvät työskentelemään ratkaistaakseen ongelman, eikä opiskelija ensisijaisesti ajattele lopputulosta, vaan ongelman kautta tapahtuvaa oppimista. Opettajan kannattaa siis kertoa opiskelijoille muovautuvuusajattelun ilmiöstä ja tuoda esiin virheiden ja epäonnistumisen roolia oppimisprosessissa.

Luennon lisäksi ainetiimissä käytiin vilkasta keskustelua tekoälyn tuomista haasteita opetukseen ja arviointiin. Läsnä olleet opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitsisimme tukea ja koulutusta sekä avointa keskustelua tekoälystä, sen mahdollisuuksista, opetuskäytöstä sekä tekoälyn etiikasta. Ainetiimissä heräsi myös toive siitä, että koko kaupungin opetustoimen tasolla tehtäisiin yhteneväisiä linjauksia tekoälyyn liittyen.

Mari Rauhala

Uskonnon ja psykologian opettajat tutustuivat walk-in -terapiaan

Uskonnon ja psykologian ainetiimin yhteisessä tapaamisessa 31.8. tutustuttiin Walk in -terapiaan, joka alkoi Tampereella syyskuussa 2021 ensimmäisenä Suomessa. Walk in -terapia toimii Tampereen seurakuntien, YAD:n ja Kirkkohallituksen yhteistyönä Vanhalla kirkolla ja Hervannan Yhteisökeskuksessa. Tällä hetkellä Suomessa on 12 Walk in -toimintapistettä. Terapiasta kertoivat Mari Vuorisalmi ja Tuomas Perkiö.

Olennaista Walk in -terapiassa on avun äärelle pääseminen nopeasti. Kyseessä on lyhytterapia, jo yksikin tapaamiskerta voi riittää. Keskeistä on toivon herättäminen ja asiakkaan itsensä nostaminen oman elämäntilanteensa asiantuntijaksi. Vuorisalmi ja Perkiö toivat esille, että tässä terapiamuodossa korostuu konsultaation ajatus, monet tulevat kysymään terapeutin näkemystä omaan tilanteeseen. Kuulimme myös siitä, miten terapiaa toteutetaan käytännössä. Walk in -terapiassa käyvät ovat Vuorisalmen ja Perkiön mukaan usein 20-30 -vuotiaita, harvemmin lukioikäisiä. Mietimmekin sitä, miten tämä toiminta saavuttaisi paremmin myös lukiolaiset.

Vuorisalmi ja Perkiö kertoivat, että nimenomaan kirkko haluaa tarjota Walk in -terapiaa, koska avun antaminen nähdään kirkon perustehtäväksi. Toimintamuoto on noussut kirkon sisällä käydystä pohdinnasta, mikä on seurakuntien rooli nuorten mielenterveyden haasteissa.

Toistettavuus tiedon tuottamisessa

Uskonnon, psykologian sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainetiimit järjestivät yhteisen ainetiimin 20. huhtikuuta 2022. Ainetiimi järjestettiin Tampereen klassillisella lukiolla.

Vierailevana luennoitsijana tilaisuudessa oli psykologi, PsT, Ville Ilmarinen Helsingin yliopistosta. Ilmarinen luennoi otsikolla ”Toistettavuuskriisistä kohti luotettavuusreformia”. Luennolla käsiteltiin sitä, että vaikka toistettavuus on yksi tiedon tuottamisen keskeisiä tieteellisiä periaatteita, niin silti tämä ei välttämättä kuitenkaan ole käytännössä toteutunut psykologian kentällä kovinkaan hyvin ennen 2010-lukua. Osallistujat seurasivat luentoa mielenkiinnolla ja keskusteluakin heräsi aiheen tiimoilta.

Tilaisuuden lopuksi Tuulikki Harsia ja Anja Salo esittelivät Tampereen yliopiston Juniversityn toimintaa yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina lukioiden ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön. Aivan lopuksi tilaisuudessa keskusteltiin myös verkko-opetuksesta erityisesti Tampereen kaupungin lukioissa,

Yliluonnolliset ilmiöt psykologin ja sosiaalipsykologin silmin

Uskonnon, psykologian sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainetiimit yhdistivät voimansa ja järjestivät yhteisen ainetiimin elokuussa. Aiheena olivat yliluonnolliset ilmiöt, joita tarkasteltiin psykologian ja sosiaalipsykologian näkökulmista. Luennoitsijoina vierailivat psykologian tohtori Jukka Häkkinen sekä sosiaalipsykologian tohtori Jeena Rancken.

Tohtori Häkkinen käsitteli luennollaan erityisesti sitä, miten erilaisia yliluonnolliseksi koettuja ja nimettyjä ilmiöitä voidaan selittää psykologian keinoin. Näin siis yliluonnollinen tavallaan palautetaan osaksi luonnollista, kunhan vain tiedämme, mikä on se luonnollinen (ja psykologinen) selitys, jonka kautta ymmärrämme, miksi joku ihminen kokee jonkun asian juuri yliluonnollisena.

Tohtori Rancken puolestaan selvitti yliluonnollisia ilmiöitä suhteessa ihmisten kertomuksiin erilaisista asioista, jotka ihmiset ovat kokeneet yliluonnollisena. Rancken keräsi aikanaan laajan materiaalin haastattelemalla ihmisiä heidän yliluonnollisista kokemuksistaan, joita jokainen kokija on sitten tulkinnut omalla tavallaan ja antanut niille erilaisia merkityksiä.

Nämä molemmat luennoitsijat olivat erittäin asiantuntevia, eikä jäänyt epäselväksi, että he ovat todella kiinnostuneita omista tutkimuskohteistaan. Luennot täydensivät mainiosti toisiaan, kun ne tarkastelivat samaa ilmiötä kuitenkin selkeästi eri näkökulmista. Yliluonnolliset ilmiöt ovat kiehtovia ja jännittäviä, ja näiden luentojen jälkeen myös tieteellisesti ymmärrettävämpiä.

Kiitokset vielä kerran kaikille osallistujille!

Jarkko Vilkkilä

Ainetiimi teemana Lähi-itä

Uskonnon ja historian & yhteiskuntaopin opettajien yhteinen ainetiimitapaaminen pidettiin 27.4. etänä Teamsin välityksellä. Ainetiimin aiheena oli Lähi-itä ja erityisesti Israelin ja Palestiinan tilanne. Luennoitsijoina toimivat Hannu Reime ja Timo R. Stewart. Ensin puhui eläkkeellä oleva toimittaja Hannu Reime, jolla on pitkä kokemus alueen tilanteen seuraamisesta ja raportoinnista. Toisena luennoitsijana oli tutkija Timo R. Stewart. Hän on erikoistunut Lähi-idän konflikteihin.

Hannu Reime selvitti perusteellisesti Israelin ja Palestiinan konfliktin historiallisia taustoja. Reime toi esiin, että alue oli vuosisatojen ajan hyvin rauhallinen. Israelin ja Palestiinan alueen konfliktin taustalla on Turkin valtakunnan rappeutuminen 1800-luvulla sekä eurooppalaisten suurvaltojen kiinnostus alueeseen. Reime puhui myös modernin antisemitismin synnystä ja taustatekijöistä. Keskiajan antisemitismi oli erilaista ja modernin antisemitismin synnyn hän ajoitti 1800-luvulle. 

Reime avasi lisäksi sionismin taustatekijöitä ja syitä sille, miksi britit suosivat juutalaisten muuttoa Palestiinaan. Keskeiseksi syyksi hän mainitsi ”hajota ja hallitse” -politiikan, pientä vähemmistöä arabien keskuudessa pidettiin hyödyllisenä brittien omien tavoitteiden näkökulmasta. Reime puhui myös Israelin valtion synnystä ja kylmän sodan vaikutuksesta alueelle. Katsaus oli hyvin monipuolinen.

Timo R. Stewart keskittyi erityisesti uskonnon vaikutukseen Lähi-idän poliittisissa konflikteissa. Hänen esityksensä jakautui kolmeen osaan: aluksi hän taustoitti uskonnon roolia konflikteissa, sitten hän puhui uskonnon merkityksestä Syyrian sodassa ja kolmanneksi uskonnon roolista Israelin ja Palestiinan konfliktissa. 

Stewart nosti ensimmäisessä osiossaan esille sen, että kansainvälinen laki syntyi ja luotiin toisen maailmansodan jälkeen. Tätä ennen toimittiin hyvin erilaiselta pohjalta. Stewart korosti, että on hyvin vaikea kysymys, mikä ylipäätään on uskonnon rooli konfliktien taustalla, miten se on eriteltävissä muista syistä. Tai mitä tarkoitetaan ylipäätään uskonnolla: instituutioita, yksilöitä, ryhmäidentiteettiä vai abstraktia konseptia tai aatetta. Ylipäätään ennen 1700-lukua on hyvin vaikea erottaa uskontoa muusta elämästä ja yhteiskunnasta erilliseksi asiaksi, koska se on ollut niin sulautunut esimerkiksi politiikkaan, kulttuuriin ja maailmankuvaan. Uskonnon roolia tutkittaessa olisikin keskeistä tarkastella yksilöllisesti kutakin konfliktia erikseen ja pyrkiä löytämään sen juuret. Stewart totesi, että yleensä konfliktit eivät ole uskonnollisia, mutta uskontojen rooli kärjistyy konfliktien edetessä.

Toisessa osiossa Stewart kertoi uskonnon roolista Syyrian sodassa. Arabikevään alkaessa Syyriassa oli vallalla diktatuuri. Menestyneimmät kapinallisryhmät olivat jihadistisia, jotka tavoittelivat islamilaista yhteiskuntaa. Yksi näistä ryhmistä oli Isis. Ulkovallat, kuten Yhdysvallat, Venäjä, Libanon ja Turkki, sotkeutuivat mukaan aluksi asevarustelulla ja sittemmin myös sotajoukoilla. Syyrian konfliktissa uskonto on Stewartin mukaan mukana useilla eri tasoilla, Syyriassa on useita erilaisia etnis-uskonnollisia ryhmiä. Uskonnon rooli on keskeinen erityisesti ryhmäidentiteettinä. Ryhmät, jotka saivat taisteluissa voittoja, saivat helpoiten lisää jäseniä, rahoitusta ja aseita. Islamistiset ryhmät olivat sellaisia Syyrian konfliktissa.

Luennon kolmannessa osiossa Stewart keskittyi uskontoon Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Tutkija totesi, että juuri tämä konflikti saa paljon globaalia näkyvyyttä, koska sen tapahtumapaikat ovat kaikille juutalais-kristillisessä tai islamilaisessa kulttuureissa kasvaneille tuttuja. Stewart antoi esimerkin Myanmarista, jossa on ollut sisällissota käynnissä vuodesta 1948 lähtien, mutta emme samaistu siihen yhtä lailla kulttuurisesti. Stewart puhui myös sionismin taustoista ja vaikutuksesta. Sionismi perustuu ajatukselle siitä, että on olemassa juutalainen kansakunta. Uskonnollinen sionismi oli Stewartin mukaan kuitenkin hyvin vähäistä aina 1970-luvulle asti. Itse Israelin valtion sisällä uskonnon rooli on ajan mittaan vaihdellut. Palestiinalaisista puolestaan osalle islamismi on tärkeää ja osalle ei. Osa kuitenkin haluaa äänestää Hamasia, koska pitää sitä uskottavimpana ja vahvimpana vaihtoehtona, joka pystyy vastustamaan Israelin toimia.

Kiinnostavat luennot herättivät myös keskustelua ja kysymyksiä. Kiitos kaikille osallistujille!

Mari Rauhala

Humanistis-yhteiskunnallisten aineiden opettajille koulutusta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä

Uuden opetussuunnitelman hengessä oppiainerajat ylitettiin ja uskonnon, psykologian, filosofian, elämänkatsomustiedon, historian ja yhteiskuntaopin opettajat järjestivät yhteisen ainetiimitapaamisen 22.10.2020. Etätoteutuksena koulutusta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä tarjosivat tutkijat Daniel Sallamaa, Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski Helsingin yliopistosta. 

Daniel Sallamaa kävi läpi väkivaltaisen ekstremismin käsitteistöä, ilmenemismuotoja, ideologioita sekä näyttäytymistä 2000-luvun Suomessa. Väkivaltaisen ekstremismin Sallamaa määritteli toimintamalliksi, jossa aatteella perusteellaan väkivallan käyttöä. Sen ilmenemismuotoja ovat terrorismi, poliittiset murhat, sabotaasit, mielenosoitusväkivalta sekä vigilantismi (toimintaa, jossa kansalaiset ottavat lain omiin käsiinsä, esimerkkeinä Ku Klux Klan ja katupartiointia harjoittanut Soldiers of Odin).

Väkivaltaisen ekstremismin ideologioista Sallamaa esitteli salafi-jihadismia, kansallisosialismia, vastajihadismia sekä (vasemmisto)anarkismia. Ekstremistien ideologiat eivät aina ole selkeästi jäsenneltyjä; Suomessa kannatusta saaneiden äärioikeistolaisten liikkeiden yhdistäviä piirteitä ovat kuitenkin voimakas rasismi, juutalaisviha ja valkoisen ylivallan korostus. Koulusurmaajien motiiveja tutkittaessa on usein törmätty kostonhaluun, yli-ihmisyys -ajatteluun ja aiempien surmaajien palvontaan.

Väkivaltainen ekstremismi ei ole arkipäivää Suomessa, mutta Sallamaan mukaan Suomi ei ole täysin rauhan tyyssijakaan. Turussa vuonna 2017 Isisin nimissä tapahtuneen puukotusiskun lisäksi Sallamaa piti vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiä vuonna 2015 terroristisina tekoina. Myös Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat voidaan tulkita poliittisluonteisiksi tekijöiden muiden ihmisten yläpuolelle asettuvan yli-ihmisyyttä korostavan maailmankatsomuksen vuoksi.

Radikalismista Sallamaa totesi, että se ei välttämättä ole väkivaltaista. Esimerkiksi naisten äänioikeutta ajavat suffragetit olivat oman aikansa radikaaleja esittäessään valtavirasta poikkeavia yhteiskunnallisia näkemyksiä.

Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, joka johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin. Sallamaa painotti, että yleistettävissä olevaa radikalisoitumisen mallia on vaikea luoda: yksilötason vaikuttimien lisäksi radikalisoitumisprosessilla on yleisyhteiskunnallisia taustatekijöitä.

Osallistujien kysymysten pohjalta keskusteltiin äärioikeistolaisesta musiikista, järjestäytyneestä rikollisuudesta, antifasistisista liikkeistä ja Suomen historiassa tapahtuneista terrori-iskuista.

Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski luennoivat aiheesta Ekstremistinen orientaatio ja resilienssin vahvistaminen. He esittelivät kehittämäänsä opetustoimen REDI-mallia, joka sisältyy sisäministeriön Kansalliseen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmaan. REDI-mallin idea on ohjata oppilaitoksissa tehtävää työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin kontekstissa. (Ks. esim. HY:n bloggaus tai artikkeli OPH:n julkaisussa Resilienssiä rakentamassa - demokratiakasvatuksen tueksi).

Luennolla selvitettiin, millaisia elementtejä liittyy tyypilliseen “ekstremistiseen orientaatioon” eli ajatusmaailmaan. Niitä ovat esimerkiksi me ja he -ajattelu, oman sisäryhmän "puhtauden" vaaliminen, vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan sekä kognitiiviset vinoumat ja salaliittoteoriat. Ekstremistiseen orientaatioon liittyviä tyypillisiä tunteita ovat epävarmuus, pelko, viha ja itsesääli.

Kahden tapausesimerkin kautta osallistujat saivat pohtia ekstremistisen orientaation riskitekijöitä ja toisaalta suojaavia tekijöitä. Loppupäätelmä oli, että radikalisoituminen ei ole riski- ja suojaavien tekijöiden summa. Myöskään tutkimuksissa ei ole pystytty laatimaan sellaista piirteiden tai ominaisuuksien listaa, joka luotettavasti ennakoisi yksilön tai yhteisön riskiä tai todennäköisyyttä omaksua väkivaltaisen ideologian aatteet ja toimia niiden mukaan. Väkivaltaisen radikalisoitumisen kehityskulut ovat yksilökohtaista ja usean moniulotteisen tekijän summa.

Luentonsa lopuksi tutkijat esittelivät, mitä resilienssi tarkoittaa ekstremismin yhteydessä. Resilienssiä tukevia voimavaroja ovat hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet, itsesäätelytaidot ja myös koulun tuki. Koulussa on mahdollisuus lisätä tietoja ja harjoittaa taitoja, jotka vahvistavat joustavaa, avointa ajatusmaailmaa. Tutkijat painottivat ajattelutaitojen kehittämistä. Keskiössä ei niinkään ole syytä olla "mitä" ajatellaan, vaan "miten" ajatellaan ja "miksi".

Mielenkiintoisten luentojen päätteeksi osallistujat saivat vielä pitkän listan lisämateriaalia tutustuttavaksi.

Heli Mäkelä

Esoteerinen henkisyys Gallen-Kallelan, Halosen ja Simbergin taiteessa

Kuvataide- ja uskonnonopettajat kokoontuivat yhteiseen ainetiimitilaisuuteen Klassilliselle lukiolle kuulakkaana joulukuun tiistaina 10.12.2019.

Odotettu luennoitsija, kirjailija ja tutkija FT Nina Kokkinen johdatti aluksi meidät 1800-luvun lopulle Kuopioon Minna Canthin, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen luokse sekä spiritualismin, magnetismin ja selvänäköisyyden polulle. Nina Kokkinen valotti meille kiinnostavin esimerkein kultakauden suomalaistaiteilijoiden ja heidän teostensa yhteyksiä selvänäköisyyteen.

Selvänäköisyydestä (ransk. clairvoyance) tuli yksi 1900-luvun vaihteen kiehtovimmista puheenaiheista. Monet uskoivat, että kuudennen aistin ja sielun sisäisten silmien avulla saattoi havaita todellisuuden hienojakoisempia, tavanomaisesti näkymättömiksi jääviä tasoja.

​Viime vuonna ilmestyneessä palkitussa kirjassaan Totuudenetsijät Nina Kokkinen tutkii esoteerista henkisyyttä Gallen-Kallelan, Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Samalla hän aukaisee uudenlaisia näkökulmia erityisesti Simbergin taidekäsitykseen ja kuvasymboliikkaan.

Lukiolla pidetyn alkuluennon jälkeen siirryimme tietenkin Tampereen Tuomiokirkkoon Simbergin symboliikkaa ja kristillistä kuvastoa tutkimaan.

Kokkisen tulkinnat Haavoittuneesta enkelistä, saarnastuolin kuva-aiheista tai Simbergin suomalaismielisestä sielulintuajatuksesta, jonka mukaan osa ihmisestä lähtee lintuna pois, saivat meidät hämmennyksen valtaan, uteliaiksi ja ehkäpä kriittisiksikin. Uudenlainen näkökulma tuntui samanaikaisesti ilmiselvältä ja epäuskottavalta.

Koulutustilaisuus oli antoisa, hienotunnelmainen ja keskustelua herättävä. Yhteensä paikalla oli 25 opettajaa.

Silja Saarikko
Tammerkosken lukio

Uskonnon ainetiimi jännän äärellä

Uskonnon keväisessä ainetiimitapaamisessa 7.5. kokoonnuttiin mielenkiintoisten ja hämmentävien ilmiöiden pariin. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg luennoi suvereenilla asiantuntijuudella länsimaisesta esoteriasta ja uskonnollisten liikkeiden kentästä Suomessa. Hän avasi kiinnostavia tutkimuksia sekä teemaan liittyvistä mainstream-ilmiöistä (enkelihoidot, kanavointiyrittäjyys, naulakkouskonnollisuus) että marginaalisempien ryhmien (satanismi, äärioikeistomieliset liikkeet) piiristä. Monimuotoinen uushenkisyys jäsentyi luennon jälkeen huomattavasti paremmin kuulijoille. Keskustelu oli vilkasta ja herätti kiinnostuksen jatkaa ensi vuonna mm. kuvataiteen ja uskonnon yhteiseen ainetiimitapaamiseen. 

Ehdimme myös perehtyä tiimin vetäjän Satu Honkkilan johdattelemana tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemoihin sekä yleisellä tasolla että oman aineen piirissä. Käytänteitä on Ylöjärven lukiossa kehitelty muutaman vuoden ajan: koulutusta on järjestetty sekä opettajille että opiskelijoille, on toteutettu toiminnallisia ro-tuokioita ja koko koulun tapahtumia. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden jalkauttamiseen koulun toimintakulttuuriin tarvitaan kaikkien aineiden opettajia. Uskonnon kursseilla tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset nousevat usein suoraan kurssien teemoista, joten niiden käsittely tunneilla on siksikin luontevaa.

Mari Rauhala esitteli vielä kätevän tuntisabluunan, joka on sovellettavissa eri teemoihin ja moneen reaaliaineeseen. Kokonaisuuteen sisältyi monipuolista tekemistä ja toiminnallisia menetelmiä, jotka katkaisevat hyvin tietokoneen äärellä työskentelyn. Prosessinomainen kulku sisälsi kaikki olennaiset vaiheet perehtymisestä perusasioihin ja kertaamisesta syventämiseen.

Uusi opetussuunnitelma on saatu uskonnon osalta valmiiksi ja herätti vielä paljon kysymyksiä. Erityisesti moduulien tarjoamat mahdollisuudet vaikuttivat mielenkiintoisilta joskin asia jäi lähinnä ihmettelyn tasolle. Jännän äärellä siis oltiin Koulutuskeskus Valossa alusta loppuun.

​Satu Honkkila
Uskonnon ja psykologian lehtori
Ylöjärven lukio