Sukupuolen filosofia

Sukupuolen filosofia herätti paljon hyvää keskustelua Pirkanmaan filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainetiimi kokoontui Tampereen klassillisella lukiolla 29. lokakuuta. Tilaisuudessa keskusteltiin, mitä ajatuksia heräsi filosofian ja elämänkatsomustiedon opettamisen näkökulmasta viime kesäkuussa Tampeeen yliopistolla järjestetyssä seminaarissa, joka käsitteli filosofian, elämänkatsomustiedon ja etiikan opettamisen nykytilannetta. 

Luennoitsijaksi ainetiimiin saapui väitöskirjatutkija Siiri Porkkala, joka luennoi otsikolla ”Feministinen filosofia, tietäminen ja metafysiikka: Tarkastelussa episteeminen epäoikeudenmukaisuus ja sukupuolten moninaisuus”. Vaikka sukupuoleen liittyvät niin ontologiset ja epistemologiset kuin myös eettiset kysymykset ovat todella haastavia, luennolla asioita käsiteltiin kuitenkin hyvinkin yleistajuisesti aiheen haastavaa luonnetta unohtamatta. Luento herätti suurta mielenkiintoa ja keskustelua syntyi todella paljon. 

Pohdimme myös hieman tulevalla kevätlukukaudella järjestettävän ainetiimin ohjelmaa ja tämän pohdinnan tuloksena päätimme osallistua keväällä yhteiseen ainetiimiin, joka olisi tarkoitus järjestää yhteistyössä uskonnon, biologian ja maantieteen sekä historian ja yhteiskuntaopin ainetiimien kanssa.

Jarkko Vilkkilä

Lukiolaisten hyvinvoinnin tukeminen

Kolmos-nelosten vuositasovastaavat kokoontuivat Tampereen klassillisella lukiolla 30.10.2024. Aiheena opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen. Alkuun oli halukkaille ohjattu rentoutus, jonka jälkeen keskusteltiin ajankohtaisista asioista liittyen ryhmänohjaukseen. 

Nelosten määrän kasvu sekä nelosten ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden ohjauksen tarve penkkareiden jälkeen sekä penkkarijärjestelyt herättivät keskustelua, ajatuksia sekä myös joitakin ideoita.

Abien kotiväen iltojen sisältöjä vertailtiin eri koulujen kesken. Esimerkiksi toimivaksi todettu ennen iltaa opiskelijoilta kysytyt toiveet kotiväelle siitä, miten nämä voisivat tukea opiskelijaa viimeisinä lukiovuosina ja kirjoitusten aikaan. Nämä toiveet on sitten esitetty illassa vanhemmille. 

Abien ryhmänohjauksen sisältöjä pohdittiin ja vertailtiin. Tarkemmin tarkasteltiin Clasun sisällöt, jotka painottuvat hyvinvointiin. Jossakin koulussa abit ovat tykänneet kirjoittaa kirjeitä ja ohjeita uusille ykkösille lukuvuoden alussa. Muut konkreettiset materiaalit jaettiin ainetiimin kesken.

Oli mukava nähdä näin puolen vuoden jälkeen. Kevään tapaaminen suunniteltiin huhtikuun loppuun, toukokuun alkuun ja ajatuksena on kutsua vieraileva luennoitsija/ kouluttaja.

- Nelos-kolmosten vuositasovastaavien puolesta tekstin tuotti: Elisa

Äidinkielen ja s2:n ainetiimitapaamisessa pohdittiin tukitoimia ja kielitietoisuutta

Äidinkielen ja S2:n ainetiimitapaaminen järjestettiin 23.10.2024 Teknillisellä lukiolla. Iloinen puheenporina täytti valoisan äidinkielenluokan, kun iltapäivällä ihmiset saapuivat tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan yhteisistä tärkeistä aiheista.

 
Aluksi Tuetaan älykkäästi -hankkeen projektipäällikkö Janne Lindstedt kertoi hankekuulumisia ja keräsi äidinkielenopettajilta ajatuksia muun muassa tuen tarpeesta ja erilaisista tukemisen tavoista: kokeilluista, suunnitelmissa olevista ja tuhoon tuomituista. Pohdimme yhteisopettajuutta ja erityisopettajan mahdollisia rooleja äidinkielen ja varsinkin S2-opetuksen tukena.

 
Kuulimme myös, miten Nina Tatin vetämä kotouttava toiminta on lähtenyt Tampereella liikkeelle. Harmillisesti Nina itse oli estynyt saapumaan tilaisuuteen, mutta Tuija Leppäharju avasi aihetta ja viritti keskustelua myös kielitietoisuudesta.

 
Tuijan puheenvuoron jälkeen saatiin käydä herkkuja notkuvan tarjoilukärryn kimppuun, ja vuorossa oli odotettu vapaamuotoinen kuulumisten vaihto. Hyväntuulinen rupattelu, ajankohtaisten asioiden ruotiminen ja yhteisten haasteiden ratkominen olisivat voineet jatkua vaikka kuinka pitkään, ja tälle haluttiinkin antaa reippaasti aikaa ainetiimitapaamisessa.

 
Kahvittelun jälkeen Tuija ja Janne jatkoivat vielä muutamia kesken jääneitä keskustelunaiheita, ja esimerkiksi tekoälyn käyttö kirvoitti tälläkin kertaa ainetiimissä kannanottoja. Nyt nostettiin esiin myös se, miten – jos mitenkään – tekoäly voi nykyisellään muuttaa opettajan työtä esimerkiksi tehtävien tarkistuksen osalta. Tekoälyn kehitys on niin huimaa, että Tuija povasi jo tulevaisuutta, jossa jopa opetusvelvollisuutta täytyy tarkastella uudelleen.

 
Päivän lopuksi käsiteltiin vielä äidinkielen ja S2:n opettajia läheisesti koskettavaa aihetta eli puheviestinnän päättökoetta, "puhvia". Koetehtävät, ohjeet ja todistuspohjat ovat siirtyneet OPH:n uuteen Ludos-palveluun, johon tutustuttiin opettaja Anu Yltävän johdolla. Samalla kävi ilmi, että Ludos-tunnusten hankkimisessa on lukiokoulutuksen laajuisesti ollut väärinymmärryksiä, ja niitä saatiin ratkottua Opintopolun vastuukäyttäjän Laura Nietulan kanssa etäyhteydellä. Nyt tunnuksia saatiin tilattua niillekin, jotka eivät ole niitä aikaisemmin saaneet.

 
Ludos-esityksen jälkeen keskusteltiin vielä puhvi-kokeen suorittamisesta eri lukioissa sekä ÄI9: ja S29:n suorittamiseen liittyvistä asioista. Onnistunut ainetiimitapaaminen päättyi mukavissa tunnelmissa neljän aikaan iltapäivällä. Järjestäjät Mari ja Anu kiittävät kaikkia ja toivottavat tervetulleeksi Hervantaan uudelleen.

 
Anu Yltävä ja Mari Rokala

Englannin ainetiimissä puheen ymmärrettävyyttä, korkeakoulutuksen englanninkielistymistä ja tummaa kahvia

18 englannin opettajaa kokoontui Tampereen lyseon lukiolle viettämään iltapäivää. Saimme kaksi puhujaa, kumpikin Tampereen yliopistolta. Puhujien välissä nautimme tummasta kahvista ja herkullisista leivonnaisista.

Yliopistonlehtori Elina Vasu kertoi englannin ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä ja miten voisimme opettaa niitä. Käytännössä hän kertoi tekijöistä, jotka vaikuttavat puheen ymmärrettävyyteen.

Eniten puheen ymmärrettävyyteen vaikuttavat puheen sujuvuus ja puhenopeus. Painotukset ovat myös tärkeitä, kun monotonisesta puheesta ei käy ilmi mikä osa lauseesta on tärkeää. Sen sijaan yksittäiset äänteet ovat ymmärrettävyyden kannalta vähemmän tärkeitä. Jos äänteet ovatkin merkityksellisiä, ne ovat äänteistä riippuvaisia, eli toiset äänteet ovat merkityksellisempiä kuin toiset.

Vasu esitteli tutkimustaan, jossa natiivipuhujille soitettiin suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten englannin puhumista. Kun verrataan natiivien arvioita suomenkielisten ja suomenruotsalaisten itsearviointeihin, suomenkieliset olivat kriittisempiä kuin suomenruotsalaiset. Yleisöstä tuli kommentti, että varsinkin poikaopiskelijat osaavat kyllä muitakin aksentteja, mutta haluavat puhua rallienglantia.

Vasun (tyttönimellä Tergujeff) vuoden 2022 tutkimuksen perusteella yksittäisistä äänteistä on /v/ priorisoitava. Se johtaa helpoiten väärinymmärryksiin, esimerkiksi sanojen wine ja vine kohdalla. Seuraavaksi /b/ ja /p/ ja vastaavat aspiraatiota ja ei-aspiraatiota vaativat sanojen alut. Vähemmän huomiota sai sanojen lopussa olevat /z/:aa vaativat äänteet, kuten as well as. Vasu mainitsi, että jo 90-luvulla Ian Morris-Wilson Oulun yliopistosta tutki samoja asioita ja tuli samoihin lopputuloksiin. Tämän jutun kirjoittaja riemastui nimen kuultuaan, sillä juuri Morris-Wilson opetti minua ääntämisen saloihin Oulussa. Samoja asioita tähdennän opiskelijoilleni.

Eräs Vasun ehdottama opetusmenetelmä voisi olla synkassa puhuminen, eli opiskelijat joutuvat samaan aikaan lukemaan saman tekstin. Sen voisi tehdä myös niin, että poistaa välimerkit, jolloin opiskelijat joutuvat miettimään taukojen, intonaatiojen ja muiden ääntämyksellisten asioiden paikkoja. Lisäksi hän ehdotti esimerkiksi TED Talkien käyttämistä havainnointiin.

Yksittäisistä huomioista mainittakoon, että Vasu on tutkinut aiemmin ääntämisen opetuksen menetelmiä. Esimerkiksi tungvrickaret eli tonguetwisterit eivät tutkimusten mukaan hyödytä ääntämisen opiskelussa. Hän tosin mainitsi, luokkahuonekokemukset voivat olla erilaisia.

Lisäksi ääntämisen opetuksessa on siirrytty natiivipuheen opiskelusta ymmärrettävään puheen tuottamiseen. Tulee mieleeni eräs Studeon ääntämistehtävä, jossa kymmenellä eri aksentilla lausuttu ääninäyte: "English can be spoken with various different accents. What really matters is that you get your message across."

Tutkijatohtori Jarmo Kallunki kertoi, että kun puhutaan koulutuksen kansainvälistymisestä, puhutaan käytännössä siitä, että englantia käytetään enemmän niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Tämä on globaali ilmiö. Lisäksi englanninkielisen julkaisemisen määrä kasvaa ja syrjäyttää kotimaisilla kielillä julkaisemista.

Huomionarvoista on suomalaisten hiipunut into lähteä ulkomaille vaihtoon. Myös tänne tulevien määrä on laskenut koronan vaikutuksesta, mutta sen tilanne on palautunut paremmin kuin suomalaisten lähtö ulkomaille.

Implisiittinen ajatus on, että englannin kieltä osataan. (Ja osataan hyvin). Pro gradu ja diplomitöistä tehdään noin 40 % englanniksi (v. 2023). Kuitenkaan englanniksi kirjoittamista ei systemaattisesti opeteta yliopistoissa.

Yleisön joukosta vilisi keskustelua lukiolaisten osaamisharhasta, kun he luulevat osaavansa sitä, kun osaavat käyttää TikTokia. Saapa moni uutisensakin TikTokista.

Päivän päätteeksi päädyimme siihen, että Sammon keskuslukio ottaa ensi vuonna vetovastuun englannin ainetiimistä.

Kim Rantala
Tampereen lyseon lukio

Uskonnon ainetiimi: Palestiinalainen vapautuksen teologia

Uskonnon ainetiimi kokoontui 13.9. Tampereen klassillisella lukiolla. Mukaan oli kutsuttu tällä kertaa myös perusopetuksen opettajia. Heitä muutamia olikin uskaltautunut paikalle. Aamukahvien yhteydessä jaettiin ajankohtaisia kuulumisia alkaneesta lukuvuodesta, lähestyvät ylioppilaskirjoitukset tuntuivat olevan monilla jo mielessä.

Kiinnostavan luento-osuuden piti Helsingin yliopiston väitöskirjatutkina Anne Heikkinen. Hänen tutkimuksensa liittyy ajankohtaiseen teemaan, palestiinalaiseen vapautuksen teologiaan. Aluksi Anne Heikkinen kertasi Israelin ja Palestiinan tilanteen historiallisia taustoja sekä palestiinalaisten rajoitettua ja vaikeaa ihmisoikeustilannetta. Vaikka suurin osa palestiinalaisista on muslimeja, heidän joukossaan on myös kristittyjä. Heikkisen mukaan kuitenkin ennen noin 10 % osuus on pienentynyt vain yhteen prosenttiin muun muassa hitaamman väestönkasvun ja maastamuuton myötä. Monien palestiinalaisten ainoa mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta on ollut pakeneminen ulkomaille. Näin monet perheet ja suvut ovatkin pirstaloituneet ympäri maailmaa. Työnsaantimahdollisuudet ovat vaikeat ja Israelin harjoittama työlupapolitiikka sekä kulkulupien rajoittaminen tekee normaalista liikkumisesta ja työnsaannista erittäin vaikeaa. Palestiinalaiset kristityt ovat kuitenkin Heikkisen mukaan merkittävyydeltään kokoaan suurempi joukko. Esimerkiksi Länsirannalla kirkot ja kristilliset järjestöt ovat alueen kolmanneksi suurin työnantaja.

Palestiinalaisen vapautuksen teologian taustalla on palestiinalainen kokemusmaailma ja sen lähteenä on Raamatun ohella pitkään jatkunut yhteiskunnallinen sorto, riisto ja ihmisoikeuksien, kuten kansalaisuuden, puuttuminen. Palestiinalainen vapautuksen teologia on noussut esiin erityisesti 1980-luvulta lähtien ja se on ollut yleisempää alueen protestanttisen kristittyjen kuin katolilaisten tai ortodoksien parissa. Heikkisen mukaan tärkeä lähtökohta alueen kristityille on uskomus siitä, että he ovat Jeesuksen alkuperäisten seuraajien jälkeläisiä. He perustavat tämän uskomuksen Apostolien tekojen toisen luvun kohtaan, jossa Pyhän Hengen vuodattamisen yhteydessä mainitaan arabiankieliset juutalaiset.

Heikkisen mukaan palestiinalainen vapautuksen teologia on syntynyt sekä papiston että maallikkojen parissa ja sen pyrkimyksenä on ollut muodostaa yhtenäinen palestiinalaisten kristittyjen ääni. Tärkeitä teemoja ovat olleet esimerkiksi oikeudenmukainen rauha, vapautus miehityksestä, kristillisen sionismin sekä partikularismin kritiikki, palestiinalaiskristittyjen arabi-identiteetin esilletuominen sekä pyrkimys vuoropuheluun. Heikkinen kertoi, että suurin osa heistä tukee ajatusta kahden valtion mallista osana kriisin ratkaisua. Yksi heidän haasteistaan tällä hetkellä on kuitenkin se, että väkivallaton vastarinta, kuten boikotointi, on käytännössä tehty Israelissa laittomaksi. Näin ollen monet rauhanomaiset keinot vaikuttaa on riistetty, kuten niin monet muutkin palestiinalaisten oikeudet ja mahdollisuudet.

Mari Rauhala

Vetäjien aloitustapaaminen

Ainetiimien vetäjien perinteinen aloitustapaaminen järjestettiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas lähinä. Porukassa on monta uutta vastuun kantajaa, joten käsittelimme ainetiimien vetäjien tehtäviä ja ajankohtaisia teemoja. Myös kokemusten jakamiselle oli tilaa. Alta löydät esitysmateriaalit. Niistä ja tämän blogin Ohjeita tiimien vetäjille -sivulta löytyvät kaikki ohjeet, poislukien sähköposti, minne viestin lähettämällä voi julkaista tässä blogissa. 

Jos olet lukio-opettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja tai lukion ryhmänohjaaaja Pirkanmaalta, kerro s-postisi oman ainetiimisi vetäjälle, niin saat viestejä ajankohtaisista teemoista. Tapaamisten ajankohdat päivittyvät myös tapahtumakalenteriin.

Teemaan liittyviä linkkejä 

• Osakkeen koulutukset
• Osake somessa 
• TAMK: Interaktiivisten verkkosisältöjen tuottaminen opetusympäristössä 2 op: TAMKin OPH-rahoitteinen etäkoulutus. Työkaluina H5P & ThingLink. Lue lisää ja ilmoittaudu tai katso Matleenan muut koulutukset TAMKissa ja muuallakin.
• Tampereen yliopisto ja Kaupunginkirjasto: Uutislukupiiri 
• ITK-konferenssi Tampere-talossa 23.-25.4.2025. Syyskuussa alkavat sekä Call for Papers että maksuttomat webinaarit!
• Opetusalan maksuttomia webinaarit ja tallenteita
• Tekoälyn opetuskäytön linkkivinkit

Matleena Laakso
Ainetiimien koordinaattori 2018 alkaen (sekä osana PAOK-hanketta 2004-2009)

Lähteiden tulkinnasta, keskiaikaisesta kuolemasta ja hallintotieteistä

Historian ja yhteiskuntaopin syksyn ainetiimin teemana oli Kuka valvoo sotaa? Maaliskuun tapaamisessa tarjolla oli monipuolinen kattaus lähteiden tulkinnasta, keskiaikaisesta kuolemasta ja hallintotieteiden opiskeluista Tampereen yliopistolla.

Jussi Hanska & Ville Vuolanto: Historian opiskelijan taidoista

Maaliskuussa vuorossa oli aamupäivästä iltapäivään ulottunut tilaisuus, jonne saattoi osallistua joko koko päiväksi tai vain osaksi aikaa. Aamulla kävimme historian kimppuun, kun paikalle tuli antiikintutkija & yliopistolehtori Ville Vuolanto sekä historian, yhteiskuntaopin ja katsomusaineiden didaktiikan yliopistolehtori Jussi Hanska. He puhuivat historian oppiaineen taitovaatimuksista niin historian ylioppilaskokeessa kuin tuoreiden yliopisto-opiskelijoiden historiallisen ajattelun valmiuksista. 

Keskustelun alussa nousi esille muun muassa opiskelijoiden lukeneisuuden vähentymisen vaikutus ajattelun taitojen heikentymiseen. Historian opinnoissa ei lukiossa eikä varsinkaan yliopistossa ole yksinomaan kyse siitä, että tietää, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaan myös siitä, että ymmärtää, kuinka historiaa koskeva tieto rakentuu, osaa arvioida sen luotettavuutta ja kykenee arvioimaan ja vertailemaan erilaisia historiaa koskevia tulkintoja myös siitä näkökulmasta, että mitä nykyisyyteen kytkeytyviä vaikuttamia niiden tuottamisessa on ollut. Sanalla sanoen, opiskelijan tulee kyetä arvioimaan sekä historiaa koskevaa tietoa että historian lähteitä kriittisesti. Palatakseni lukemisen merkitykseen; historiallisten ajattelun tulee olla syvää, ja samoin kuin syvänmerensukeltajaksi ei päädy vain pintavesissä pulikoimalla, ei syvälliseksi historialliseksi ajattelijaksi päädy, mikäli ainoa lukemisto on vain koulukirjat ennen koetta.

Alun alkaen tilaisuuden tarkoituksena oli erityisesti lähdekritiikin tarkastelu, mutta kuten puhujat havainnollistivat ja keskustelussa tuli esille, ei kriittisyyttä voi eristää omaksi saarekkeekseen, esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa yhdeksi mitattavaksi taidoksi muiden joukossa, vaan ylioppilastutkintolautakunta ylipäätään edellyttää vastauksilta kriittisistä otetta! Oppilaan tulee esimerkiksi hahmottaa, mitä erityyppiset aineistot (historiallisten lähdeaineistojen ohella erilaiset audiovisuaaliset aineistot kuin myös tilastot ja diagrammit) meille kertovat, ja samalla kääntäen, mitä ne eivät kerro ja mitä ne piilottavat. Historian ja muiden yhteiskunnallisten aineiden edellyttävät taidot tarjoavat kouriintuntuvia välineitä nykyajan mis- ja disinformaationkin kansoittamassa informaatiotulvassa äyskäröimiseen.

Näihin liittyen saimme nähdä havainnollistuksia esimerkiksi siitä, kuinka tilastojen mitta-asteikon valinta vaikuttaa tilaston välittämään kuvaan tietystä ilmiöstä. Dramaattisessa vaikutelmassa on eroa, mikäli mahdollisen pylväsdiagrammin asteikko, joka vertailee eräitä tunnuslukuja, on valittu alkavaksi alhaisimman vertailtavan tunnusluvun kohdalta, sen sijaan, että se alkaisi nollasta. Digitaalisen informaatiovaikuttamisen legioonien pyrkiessä esittämään asiat itselleen suosiollisessa valossa, tulee kriittisillä ajattelijoilla olla rokotus harhaanjohtamisen tekniikoita vastaan. Aineistojen tulkinnan taitojen kasvaessa myös historian oppiaine tätä rokotusta voimistaa muiden medialukutaitoa tähdentävien oppiaineiden kanssa.

Erilaisten graafien, tekstidokumenttien ja pilakuvien ohella puhujat huomioivat lähdekritiikin merkityksen audiovisuaalisissa aineistoissa. Opiskelijalla on helposti taipumus tulkita esimerkiksi videoaineistoja neutraaleina tietolähteinä, mutta kuten Jussi Hanska huomautti, on näidenkin sisältä havaittavissa agendoja, joita oppilaiden tulisi tunnistaa. Esimerkiksi kuuluisassa videokatkelmassa, jossa Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain esittelee Münchenin konferenssin jälkeen kotiin palattuaan Hitlerin kanssa solmittua ’’rauhan elinajanajaksemme taannutta’’ sopimusta, ei voida sivuttaa sitä hurraavaa kotiyleisöä, jolle Chamberlain puhuu, ja joka lienee vaikuttanut hänen sanavalintoihin ja esiintymisen tyyliinsä. Tämän tyyppinen kriittinen katse on sinänsä luontevaa myös lukiolaisille, voivathan he tunnistaa vastaavan tyyppisiä tilanteita esimerkiksi järjestötoiminnasta: se kelle puhut, vaikuttaa puheen sisältöön. Näen, että kriittisyyden opettamisessa oppiainekontekstissa on kyse paljolti myös herkkyyden herättämisestä ihmisten väliseen kanssakäymiseen vähintäänkin jossakin määrin tehdasasetuksena kuuluvaa kriittisyyttä kohtaan. Usein tässä auttaa jo se, että oppilas on koetilanteessa mahdollisimman rentona.

Konkreettisena lukiovastausta heikentävänä esimerkkinä puhujat nostivat esille ’lähdekritiikin’ sisällyttämisen vastaukseen muusta vastauksesta eroavana nostona. Siinä missä uutisten jälkeen tulee sää ja urheilu, voi monessa lukioesseessä varsinaisen asian jälkeen melkeinpä kuulua lause, ’’ja nyt lähdekritiikkiin’’ (yhden viimeisen kappaleen ajaksi). Koska kriittisen otteen tulisi läpäistä koko vastaus, ei tämän tyyppinen rastiruutuun lähestymistapa ole se mitä haetaan. Opettajana tulin kuitenkin samalla ajatelleeksi sitä kuilua, joka sijaitsee opettamisen ja oppimisen vaiheittaisen prosessin sekä arvioitsijoiden vastaukselta edellyttämän eräänlaisen valmiin hermeneuttisen otteen välillä. Opiskelijalta on vaikea vaatia kokonaisvaltaista otetta asiaan, jota hän ei (vielä) osaa. Toisaalta opettamisessa ei olekaan kyse kuilua ylittävän sillan taikomisesta oppilaalle yhdessä hetkessä vaan tukipuu kerrallaan tapahtuvasta oppilaan ja opettajan yhteisestä rakennusprojektista. Lisäksi on hyvä huomata, että vahva kriittisyyden rakennusaines on se tietovaranto, joka karttuu perinteisessä asioita mieleen painavalla opiskelulla. Tästäkin syystä aina silloin tällöin esille nouseva tietojen ja taitojen välinen kahtiajako ja vastakkainasettelu on kovin ongelmallinen. Tiedot mahdollistavat taidot ja taidot merkityksellistävät tiedot.

Lopuksi Hanska painotti, että jo lukion historianopetuksessa tulisi hyödyntää mahdollisimman kattavasti erityyppisiä historiallisia alkuperäislähteitä. Joskin opettajana paikoitellen hikikarpaloita otsalle tuovat niin aikataulupaineet kuin jo oppikirjan varsinaisen leipätekstin mukanaan tuoma tekstiähky. Painottaisinkin myös oppikirjakustantamoiden roolia tuottaa oppikirjoja, jotka tarjoaisivat kattavasti virikkeitä myös alkuperäisaineistojen kanssa operoimiseen, mutta ilman että yhden lukiokurssin oppikirja paisuisi tiiliskiveksi, uupumus kun on jo monen lukiolaisen päivittäinen kumppani.

Tilaisuus tarjosi ylipäätään mainion mahdollisuuden keskusteluun historian didaktiikan ja yo-kokeen tiimoilta. Kävimme yo-kysymyksiä läpi, joista nousi mainiota keskustelua siitä, minkälaisia seikkoja tehtävissä on esimerkiksi aineistojen tulkinnan osalta haettu ja mitkä olivat isoimpia sudenkuoppia, joihin oppilaat saattoivat langeta.

Toivon mukaan vastaavia tilaisuuksia on mahdollista järjestää kattavasti myös tulevaisuudessa, kommunikaatio lukion opettajien, ylioppilastutkintolautakunnan kuin akatemian välillä on ensiarvoisen tärkeää. Kuplia tulee puhkoa myös näiltä osin.

Jyrki Nissi: Kuolema keskiajalla

Toisena vieraana maaliskuun päivässä oli FT Jyri Nissi, joka puhui tuoreen Kuoleman keskiajalla -kirjansa (Gaudeamus, 2023) tiimoilta. Nissi havainnollisti keskiajan kuolemaa koskevia käsityksiä sekä avasi lähdeaineistoa, jonka kautta näihin voidaan päästä kiinni. Valaisevia huomioita oli muun muassa se, että elämän ja kuolemaa välistä jakolinjaa ei keskiajalla nähty samalla tavalla binaarisena kuin nykyään, vaan kuoleminen oli prosessi, jonka ’’keskeltä’’ oli pyhimysten auttamana mahdollista myös palata takaisin elävien kirjoihin. Tämä kuolemisen matka tuli suorittaa mahdollisimman hyvin, varsinkin papille luettava synnintunnustus oli ensiarvoisen tärkeää. Koska elämä (vaiko paremminkin kuolema?) on ennustamaton ja yllättävä, voitiin tunnustus tarvittaessa antaa myös maallikolle, ja myös sanattomasti, mikäli puhuminen ei ollut mahdollista. Nissin lähteenä käyttämät kanonisaatioprosessien (tutkimukset, joissa selvitettiin, voidaanko henkilö julistaa pyhimykseksi) kuulustelupöytäkirjat mahdollistavat edeltävien esimerkkien ilmentämän kurkistusikkunan elämän ja kuoleman reunaehtoihin mukautuvaan elettyyn uskoon, joka voi jäädä esimerkiksi teologisten tekstien tai lakidokumentaation ulottumattomiin.

Koska elämä (vaiko paremminkin kuolema) on ennustamaton ja yllättävä, voitiin tarvittaessa tunnustus antaa myös maallikolle, ja toisaalta sanattomasti, mikäli puhuminen ei ollut mahdollista. Nissin lähteenä käyttämät kanonisaatioprosessien (tutkimukset, joissa selvitettiin, voidaanko henkilö julistaa pyhimykseksi) kuulustelupöytäkirjat mahdollistavat edeltävien esimerkkien ilmentämän kurkistusikkunan elämän ja kuoleman reunaehtoihin mukautuvaan elettyyn uskoon, joka voi jäädä esimerkiksi teologisten tekstien tai lakidokumentaation ulottumattomiin.

Eletyn elämän tavoitteleminen onkin nähdäkseni ylipäätään tärkeää historiasta kiinnisaamisessa, onhan siinä kyse ihmisten tavoista elää elämäänsä eri ajoissa ja paikoissa ja tilanteissa sekä tämän elämän reunaehdoista ja logiikoista. Vaikka Nissin esityksen aiheen voikin ajatella olevan kaukana esimerkiksi sen tyyppisestä kansainväliseen politiikan linkittyvästä historian oppiaineen sisällöstä, jota Simo Väätäisen Kuka valvoo sotaa? -esityksen aihe edusti, yhdisti niitä (kuoleman ohella) empatia, jonka opettamista jo opetussuunnitelma edellyttää. Historia rakentaa ymmärryksen siltaa ihmisten välillä aikakausien ja kulttuurien kesken ja samalla tähdentää sellaisten asioiden kuin yhteisen ihmisyyden ja universaalien ihmisoikeuksien merkitystä.

Nissi näytti esityksessään kattavasti keskiaikaista kuvamateriaalia, pääosin niin sanotuista kuolemisen taito -oppaista. Muun muassa vastaavien kuvien hyödyntämisestä lukio-opetuksessa heräsi keskustelua. Ylipäätään Nissin esitys oli aiheeltaan mainioita vaihtelua tyypillisiin historia-aiheisiin. Lukiossa keskiajan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa sivutaan tyypillisesti lähinnä yhdellä valinnaisella kurssilla, joten aihe ei ole opetuksen keskiössä, mutta toisaalta juuri tästä syystä se tarjosi monelle opettajalle virkistävää uutta tietoa ja hengähdystauon lähihistorian kuormittavuudesta. Toisaalta myös historiallisten aineistojen tulkintaan liittyvät seikat ovat yhtäläisiä riippumatta historiallista aikakaudesta, joten Nissin esitys oli myös paluu päivän ensimmäisen esitelmän teemoihin.

Mutta esityksen aihe eli keskiajan uskonnollinen maailmankuva paljastui kuitenkin myös varsin ajankohtaiseksi aiheeksi varsinaisen päivätyönkin kannalta, nimittäin heti koulutuspäivää seuranneissa historian kevään ylioppilaskirjoituksissa ensimmäinen jokeritehtävä käsitteli keskiajan uskonelämää! Nissin esitys toivon mukaan tarjosi opettajille intoa, tietoa & varmuutta myös yo-kokeiden korjaamiseen.

Jyrki Nissi puhumasta keskiajan kuoleman kulttuurista.

Hallintotieteiden esittelyä

Päivän viimeisenä esityksenä opintopäällikkö Heli-Maija Tontti saapui puhumaan hallintotieteistä ja hallintotieteiden opiskelusta Tampereen yliopistossa. Esitelmä oli päivälle mainio loppunostatus, osallistujat mukaansa temmannut keskustelu nimittäin hyökyi puolelta toiselle erityisesti juuri julkisuuteen nousseen yliopistojen pääsykoeuudistuksen tähden. Mahdollisen tulevan uudistuksen myötä korkeakoulujen haku uudistuisi niin, että eri aloille haettaisiin pääosin yhdellä ainoalla pääsykokeella, joka olisi lisäksi voimakkaan monivalintapohjainen. Keskustelussa epäilyksiä heräsikin muun muassa siitä, että missä määrin yhteinen koe kykenee erottelemaan potentiaalisia opiskelijoita hyvinkin erityyppisille aloille ja mitä monivalintoihin pohjautuva koe tekee kirjoitustaidolle niin lukioissa kuin yliopistossakin. Sinänsä toisaalta tunnustettiin tarve nuorten paineiden helpottamiseksi lukion lopulla ja pääsykoevaiheessa, mutta samalla peräänkuulutettiin malttia ja harkintaa uudistuksen toteuttamisessa.

Varsinaisessa esityksessä Tontti kävi läpi erilaisia hallintotieteiden opintoihin liittyviä ajankohtaisasioita. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla suunnitteluvaiheessa olevasta hallintotieteiden kokeilukurssista muun muassa lukiolaisille, joka tarjoaisi mahdollisuuden kokeille hallintotieteiden opiskeluja kiinnostuneille. Mikäli kurssin saisi suoritettua, voisi tästä kertyneet opintopisteet hyödyntää myöhemmin varsinaisissa korkeakouluopinnoissa. Tämän tyyppiset mahdollisuudet ovat monelle nuorelle kullanarvoisia, onhan monet korkeakouluaineet kovin vieraita pelkän nimen perusteella, ja se kuinka paljon näitä on mahdollisuuksia käydä normaalissa yhteiskuntaopin opetuksessa, vaihtelee. Lisäksi tekeminen ja kokeileminenhan usein vasta selkeyttää, onko jokin ala varsinaisesti oma juttu. Kurssin valmistuttua yliopistolta luvattiinkin olevan aktiivisesti yhteydessä lukioihin.

Vaikka esimerkiksi opiskelijamäärillä mitattuna hallintotieteet on varsin iso tieteenala, niin sen sisältö voi jäädä epäselvän moninaiseksi, mikäli hallintotietä ei itse ole opiskellut. Mutta opettajan on hyvä hallintotieteitä tuntea, houkutteleehan se monia yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita nuoria ja kouluttaa niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille laajan joukon erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivia työntekijöitä. Esimerkiksi pelkästään Tampereelle uusia opiskelijoita otetaan vuosittain 130, eli reilusti enemmän kuin vaikkapa historiaa ja muita lukiolaisille nimen perusteella tuttuja aineita lukemaan.

Erilaisia hallintotieteiden alle lukeutuvia suuntautumisvaihtoehtoja olivat esimerkiksi johtamiseen liittyvät alat henkilöstöjohtaminen, strateginen johtaminen julkisyhteisöissä, julkisten palveluiden johtaminen.; julkinen talousjohtaminen kuten julkisen toiminnan rahoitus ja talouden suunnittelu; julkisoikeus kuten julkisoikeuden perusteet ja hallinto-oikeus; kunta- ja aluejohtaminen; sekä ympäristöpolitiikka ja aluetiede, joka pitää sisällään suuntautumisvaihtoehdot: ympäristöhallinnan muutos sekä urbanisoituvat kaupunkimme. Hienoa huomata, että ympäristöteemat näkyvät näinkin vahvasti hallintotieteiden sisällä.

Hallintotieteiden opetuksessa Tampereen yliopistossa tärkeää Tontin mukaan on tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen. Läsnä on myös yhteys käytäntöön, niin sanotuilla kehittämisorientoituneilla opintojaksoilla. (Hienoa olikin huomata, että hallintotieteissä on aktiivista pyrkimystä irtautua yliopisto-opintoja paikoitellen leimaavasta ylenmääräisestä teoreettisuudesta.) Opintomenetelmät muistuttivat lukio-opiskelua: menetelminä käytetään muiden oppimispäiväkirjaa, erilaisia ryhmätöitä sekä viimevuosina julkisuudessa näkyvästi esille ollutta flippausta. Myös perinteiset menetelmät luento-opetus ja tentit ovat edelleen keinovalikoimassa. Varsin mielenkiintoisilta menetelmiltä kuulostivat niin sanotut luovuustekniikat sekä kehittämistehtävät. Näissä voisi olla aineksia myös lukioissa hyödynnettäväksi.

Ylipäätään keväinen päivä oli mainio ja monipuolinen katsaus erilaisiin historian ja yhteiskuntaopin opettajien kohtaamiin uusiin ja jo tuttuihin tuuliin, esitykset olivat valaisevia, hyödyllisiä ja keskustelua inspiroivia. Samalla päivä tarjosi mahdollisuuden tavata kollegoja. Tapaaminen levittäytyi aamupäivästä iltapäivään, mikä mahdollisti sessioiden ohella antoisat keskustelut myös kahvilla sekä lounaalla. Ainetiimi jatkukoon aktiivisena myös seuraavina vuosina.

 
Jarkko Halkonen

(Pientä tekstin muokkausta tehty 4.8.2024.)

Kuka valvoo sotaa?

Historian ja yhteiskuntaopin ainetiimi tapasi lukuvuonna 2023-2024 ensimmäistä kertaa joulukuussa 2023 Kalevan lukion tiloissa, jossa FM Simo Väätäinen esitteli kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) toimintaa, historiaa sekä painoarvoa. Otsikkona oli: Vieläkö Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on relevantti nykyisessä maailmassa? 

Väätäisen vierailu kytkeytyi Pirkanmaan lukioiden yhteiseen lukio- ja yliopistokurssiin Arjen tilanteista kansainvälisiin jännitteisiin – Suomen kokonaisturvallisuuden ulottuvuuksia, joka koostui niin turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden luennoista kuin lukio-opiskelijoiden ja yliopisto-opiskelijoiden yhteisestä työskentelystä turvallisuuspolitiikan teemojen parissa. Kuulimme valaisevan esityksen kurssin käytännön toteutuksessa mukana olleiden opetusharjoittelijoiden taholta. Paitsi, että lukio-opiskelijat saivat kurssilta syvältä luotavaa tietoa turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä ja muutoksista aiheen keskeisimmältä asiantuntijoilta (kysymyksiä unohtamatta), niin kurssi kuroi opetussuunnitelmankin peräänkuuluttamalla tavalla umpeen lukio- ja korkeakouluopintojen välistä kuilua. Se opettaa lukio-opiskelijoille lukion jälkeisten opintojen edellyttämiä opiskeluvalmiuksia ja tarjoaa välähdyksen yliopisto-opintojen sisällöistä turvallisuuteen ja sotaan liittyvien teemojen ja tieteiden parissa, helpottaen näin valinnanvaikeutta siitä, minne suunnata lukion jälkeen.

Tapaamisemme varsinainen vieras Simo Väätäinen on työskentelyt entisessä Jugoslaviassa YK:n ja NATON rauhanturvamissiossa 1992-1996, joka jälkeen hän on toiminut Haagissa kolmessa eri kansainvälisessä rikostuomioistuimessa 1998-2011 muun muassa ICC:n ja Libanonin erityistuomioistuimen todistajien ja uhrien yksikön päällikkönä. Väätäinen taustoitti ICC:n perustamiseen johtaneita historiallisia prosesseja alkaen jo toisen maailmansodan jälkeisistä Nürnbergin oikeudenkäynneistä, juuri ICC:n perustamista edeltäneitä vaiheita esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotiin liittyvien erikoistuomioistuinten osalta, ICC:n perustamisen mahdollistanutta kansainvälispoliittista tilannetta vuosituhannen vaihteessa, sekä toisaalta ICC:n nykyistä suhdetta muihin kansainvälisiin järjestöihin sekä erityistuomioistumiin. Väätäisellä on ollut aitiopaikka tuomioistuimen toimintaan, joten pääsimme kuulemaan tuomioistuimen toiminnasta myös sisältä käsin. Itseäni yllätti se tehokkuus, jolla tuomioistuin kykenee tekemään päätöksiä sekä toimimaan, mutta toisaalta myös ne rajoitteet, joita esimerkiksi kansainvälisen politiikan suhdanteet sekä kansainvälisen oikeuden kiemurat sille tuovat.

Väätäinen avasi muiden muassa sodanoikeusääntöjen historiaa Geneven sopimuksista 1800-luvulta Nürnbergin oikeudenkäyntien kautta nykypäivään sekä eräitä tunnettuja esimerkkejä näiden rikkomisesta esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä. Hän havainnollisti, mitkä ovat usein sekaisin menevien sotarikoksen, rikoksen ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhan tunnusmerkit. Sotarikos on sodassa tapahtuva perusteeton ja ylenmääräinen väkivallan akti, kuten siviileihin tarkoituksella kohdistetut väkivallan teot, sotavankien surmat ja kaltoinkohtelut, kidutus, kemiallisten aseiden käyttäminen, panttivankien ottaminen ja niin edelleen.

Kansanmurhassa on olennaista motiivi jonkin kansan, uskonnollisen ryhmän tai näihin rinnastettavissa olevan tahon joko osittaisesta tai kokonaisesta tuhoamisesta. Siispä laajamittainenkaan väkivalta siviilejä kohtaan ei välttämättä täytä kansanmurhan määritelmää, mikäli edellä mainittua intentiota ei voida osoittaa todeksi. Tämän motiivin toteennäyttäminen on paikoitellen osoittautunut vaikeaksi, kuten Venäjän raakalaismaisen hyökkäyksen Ukrainaan kohdalla. Mieleeni lisäksi nousee tilanne, jossa jonkin valtion sotilaallinen ja/tai poliittinen johto on välinpitämätön siviiliuhreista, varsinkin jos sotatoimia on edellyttänyt vihapuhekamppanja, jossa jokin väestöryhmä on demonisoitu (esimerkiksi leimaamalla heidät ’’natseiksi ja fasisteiksi’’), madaltaen kynnystä siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Seuraukset tässä tapauksessa voivat olla yhtä vakavia kuin varsinaisessa kansanmurhassa, mutta siitä tuomitseminen voi käydä mahdottomaksi, mikäli toimintaa edeltänyttä motiivia kansantuhoamisesta ei voida osoittaa todeksi. Mutta hautaan päätyvän uhrin kannalta lopputulema on sama.

Kansanmurhan sekä sotarikoksen ohella on myös erillinen kategoria rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Rikoksessa ihmisyyttä vastaan on kyse laajamittaisesta tai systemaattisesta hyökkäyksestä mitä tahansa siviiliväestöä vastaan. Tähän lukeutuu murhien ja muiden suoranaisten väkivallan tekojen ohella myös siviiliväestön pakkosiirrot (muita esimerkkejä rikoksesta ihmisyyttä vastaan on esimerkiksi sodassa tapahtuvat seksuaalirikokset, kiduttaminen sekä vainoaminen). Vaikka siis kansanmurha on saanut painavan aseman äärimmäisimpänä rikkeenä ihmisyyttä vastaan, tarjoaa rikos ihmisyyttä vastaan kehikon niiden aktien tuomitsemiseen, joihin kansanmurhan rajattu määritelmä ei yllä. Siispä konflikteja ympäröivän keskustelun kietoutuminen ainoastaan kansanmurhan ympärille voi viedä sitä myös sivuraiteille. Kyse kun ei ole siitä, etteikö voitaisi katsoa vakavia sodanoikeusääntöjen rikkomuksia tapahtuneen, vaikka kansanmurhan kriteerit eivät täyttyisikään.

Termit ovat viimeisten vuosien aikana olleet näkyvästi esillä suomalaisessakin julkisessa keskustelussa niin Ukrainan kuin Lähi-idän konfliktien johdosta. Tuoreimpina esimerkkeinä Etelä-Afrikan nostama kanne Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelia vastaan kansanmurhasta, sekä ICC:n pääsyyttäjän keväällä 2024 hakemat pidätysmääräykset niin Hamasin johdolle kuin Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulle kuin puolustusministeri Yoav Gallantille. Venäjän presidentti Vladimir Putinista pidätysmääräys on annettu jo maaliskuussa 2023.

Sodat ja sotarikokset lienevät herättäneen keskustelua monissa kouluissa, joten asiantuntijapuheenvuoro mainittujen rikosten tunnusmerkeistä tuli kreivin aikaan. Ajankohtaisiin tapahtumiin liittyen Väätäinen korosti suhteellisuusperiaatetta: käytetyn voiman tulee olla hyväksyttävässä suhteessa legitiimiin sotilaalliseen päämäärään. Jokainen siviiliuhri ei välttämättä ole sotarikos, mutta mikäli yksittäisen konekivääripesäkkeen tuhoamisessa tuhotaan samalla kokonainen siviilien asuttama kerrostalo, voi sotarikoksen tunnusmerkit täyttyä.

Väätäinen avasi mielenkiintoisesti ICC:n painoarvoa käynnissä olevien konfliktien valossa.. En tuskin ole ainoa, joka on tuntenut vähintäänkin voimattomuutta Venäjän sotapolitikan tähden sekä samalla turhautumista kansainvälisen yhteisön voimattomuudelle asettaa Vladimir Putinille ja muulle Venäjän johdolle rajoja. Pelkästään uutisoinnin varassa ollessa voikin helposti päätyä näkemykseen, että koska esimerkiksi ICC:n etsintäkuuluttama Venäjän presidentti Vladimir Putin sen kuin jatkaa Venäjän johdossa, ei pidätysmääräyksellä juurikaan olisi merkitystä. Esityksessä kävi kuitenkin ilmi, että pidätysmääräys rajoittaa Putin liikkumisen mahdollisuuksia sekä nyt että tulevaisuudessa, koska ICC:n 124 jäsenmaata ovat sitoutuneet pidättämään alueelleen saapuvat henkilöt, joille pidätysmääräys on langetettu. Lisäksi pidätysmääräys on voimassa toistaiseksi ilman vanhentumisaikaa, joten se rajoittaa Venäjän johdon ja sitä myöten Venäjän kansainvälistä liikkumatilaa myös ennakoitavassa tulevaisuudessa.

Väätäisen esitys alleviivasi sitä, että vaikka von Clausewitzin sanoin sotaa voi kutsua politiikan jatkamiseksi toisin keinoin, on siinäkin säännöt ja pitkäjänteistesti ja yhteistyöllä rakennetut mekanismit näiden sääntöjen rikkomisen rankaisemiseksi. Vaikka nämä eivät ole täydellisiä, voi kokonaiskehityksessä nähdä kuitenkin edistystä esimerkiksi 1900-luvun alkupuoliskon maailmansotien aikaan nähden. Aikaamme luonnehtii oikeutetustikin pessimismi, mutta opettajan tulee tunnistaa myös positiiviset askeleet sekä aidosti toimivat keinot taistella vääryyttä vastaan, ja välittää nämä oppilaille toivon paremmasta valamiseksi sekä nykyisen tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin asettamiseksi.

 
Ks. aiheesta lisäksi tarkemmin esim.:

• Ronkainen, Antti, Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan?Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan? Suomen Kuvalehti 31.5.2024. 
• Korte, Henriikka, Tätä Netanjahun pidätys­määräys tarkoittaisi käytännössä. Helsingin Sanomat 20.5.2024. 
  
  

Jarkko Halkonen

PS: Kevään 2024 tapaamisessa tarjolla oli monipuolinen kattaus lähteiden tulkinnasta, keskiaikaisesta kuolemasta ja hallintotieteiden opiskeluista.

(Pientä tekstin muokkausta tehty 4.8.2024.)

Terveystiedon ainetiimissä teemana Terveyskäyttäytymisen teoriat ja mallit - keskustellaan ja ideoidaan yhdessä

Terveystiedon ainetiimi pidettiin tiistaina 21.5. Tammerkosken lukiolla. Vieraaksemme ainetiimin saimme tutkijatohtori, yliopisto-opettaja, oppikirjailija Anu Linnansaaren Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta. 

Kuulumisten ja esittelyjen jälkeen pääsimme päivän aiheeseen. Anu esitteli LOPSista ja sen ulkopuolelta keskeisiä terveyskäyttäytymisen teorioita ja malleja. Anun johdolla ideoimme ja jaoimme kokemuksia aiheen opettamisesta. Iltapäivästä tarttui mukaan runsaasti uusia ideoita, miten aihetta kannattaa lähestyä opiskelijoiden kanssa sekä konkreettisia esimerkkitehtäviä oppitunneilla hyödynnettäväksi.

Fysiikan ja kemian opettajat koolla Hervannassa ja Pirkkalassa

Fysiikan ja kemian opettajat kokoontuivat ainetiimin merkeissä kaksi kertaa lukuvuonna 2023–2024. Ensimmäinen ainetiimi järjestettiin Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella tiistaina 12.12.2023. Ainetiimissä keskusteltiin lukion ja yliopiston nivelvaiheesta, kuultiin alumnikyselyn tuloksia sekä vierailtiin fysiikan ja kemian laitoksen laboratorioissa. Keskustelu oli antoisaa ja pääsimme kuulemaan myös yliopisto-opiskelijoiden puheenvuoroja.

Vapaamuotoisessa keskustelussa käytiin läpi yliopisto-opettajien käsityksiä lukiolaisten taitotasosta ja tarvittavista valmiuksista jatko-opintoja silmällä pitäen. Valmiudet tehdä erilaisia kokeellisia töitä ja yhdistää havaintoja teoriaan on opiskelijoilla parantunut, mutta monet matemaattiset haasteet kuten yksiköiden käsittely on haastavaa. Viestinä saimme, että lukio-opinnoissa kannattaa panostaa perusteisiin, teorian ymmärtämiseen, suureyhtälöiden hallintaan ja yksikkötarkastelun osaamiseen. Keskustelua herätti paljon myös mitä ja minkä takia opiskelijat ovat oppimassa sekä mitä opetetaan. Kärjistäen siis opetammeko lukiossa ylioppilaskirjoituksia ja niistä saatavia mahdollisimman hyviä arvosanoja varten (teknisten apuvälineiden hallinnan korostuessa) vai puhtaasti itse oppiainetta jatko-opintojen näkökulmia silmällä pitäen.

Keskustelu oli niin inspiroivaa ja aktiivista, että vessataukokin unohdettiin pitää ja päivän päätteeksi suunniteltu tutustumien fysiikan ja kemian tutkimuslaboratorioihin tapahtui hieman myöhässä. Opettajat jakautuivat oman mielenkiinnon mukaan eri tutkimusryhmien pariin ja saimme tutustua mm. valokemiaan, uuden sukupolven aurinkokennoihin sekä laserfysiikan, aerosolifysiikan ja pintatieteen laboratorioihin.

Kuva Hervannan tapaamisesta joulukuussa.

Toinen ainetiimi-iltapäivä järjestettiin Pirkkalan yhteislukiossa torstaina 18.4.2024. Tapaamisessa keskusteltiin fysiikan ja kemian pakollisten opintojaksojen toteutuksista eri kouluissa. Ainetiimissä vierailivat Sampo Saari ja Kirsi-Maria Rinneheimo TAMKista. He esittelivät OPH:n rahoittamaa koulutusta, jossa käsitellään kestävään kehitykseen, luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutokseen liittyvää ajankohtaista tietoa ja tutustutaan aktivoiviin työskentelymenetelmiin luonnontieteiden opetuksessa. Muutama opettaja aikoo osallistua koulutukseen syksyllä 2024.

Esittelyn lisäksi kuulimme ajankohtaista tietoa ilmakehän aerosoleista eli pienhiukkasista mm. laivojen päästöihin liittyen: laivojen vähentyneet päästöt saattavat olla syy siihen, että heinäkuu 2023 oli maailman mittaushistorian kuumin (Tekniikka ja talouTekniikka ja talous, luettu 27.5.2024).

Keskusteluun ja kuulumisten vaihtamiseen jäi mukavasti aikaa. Iloinen puheensorina täytti Pirkkalan. Iltapäivän lopussa tutustuimme vielä Pirkkalan yhteislukion tiloihin ja keskustelimme mm. yo-kirjoituksista.

 Juha Järvinen