23.4.2024

Äidinkielen ainetiimi ilmastofiktion äärellä

Kuvituskuva: pöydällä kuusi kirjaa, kahvikuppi ja suklaata.
Äidinkielen maakunnallinen ainetiimi tapasi keskiviikkona 17.4.2024 hyvän lounaan ja kiinnostavien teemojen parissa. Paikalla oli kymmenkunta äidinkielen opettajaa ja vahvistusta myös Svenska samskolanin puolelta, mutta lisääkin kenties ylioppilaskirjoitusten ja koeviikon uuvuttamia tai muiden työkiireiden kanssa painiskelevia äikänopeja olisi mukaan mahtunut.

Lounaalla ravintola Puiston kabinetissa vapaamuotoinen keskustelu rönsyili runsaana ja esiin nostettiin niin tekoälyn maailmanvalloitus, kriittisen lukutaidon puute kuin hallituksen leikkauksetkin. Osassa osallistujia harmitusta aiheuttivat kuntatyönantajan näytösluonteisiksi koetut virkahaut, joissa kulutetaan suotta kaikkien osapuolten kallista aikaa, ja kaikissa osallistujissa hallinnon linjaukset, jotka syövät opettajan autonomiaa ja välittävät sellaista kuvaa, että opettajan asiantuntemukseen ei luoteta. Jokaisen äidinkielenopettajan kestopainajainen, lukutaidon rapautuminen, herätti keskustelua tässäkin tapaamisessa, mutta keskusteluun nostettiin myös valonpilkahduksia kuten eräässä koulussa suunniteltu ja toteutettava kriittisen lukutaidon teemaviikko, joka kuulosti kiinnostavalta tavalta pyrkiä herättelemään opiskelijoiden tietoisuutta monilukutaidon, ajattelun taitojen ja kriittisyyden merkityksestä medioituneessa nyky-yhteiskunnassa.

Lounaan jälkeen ohjelma jatkui Tampereen klassillisen lukion tiloissa Kaisa Ikäläisen ilmastofiktiota, ilmastotunteita ja kirjavinkkejä käsitelevällä luennolla. Kaisa kertoi Climademy-verkostosta, josta opettajat voivat hankkia osaamista ilmastoasioiden opettamiseen ja niistä keskustelemiseen, ja esitteli kiinnostavalla ja vuorovaikutteisella tavalla muun muassa erilaisia ilmastoasioiden nuorissa herättämiä tunteita sekä kaunokirjallisuuden roolia ja mahdollisuuksia ilmastokriisin käsittelyssä. Ymmärtäviä huokauksia luokassa aiheutti osuus, jonka mukaan ilmastofiktion opetuksessa ja nuorten kanssa hyödyntämisessä ongelma ei ole materiaalin puute vaan, yllätys yllätys, lukutaidon rapautuminen, joka vaikeuttaa pitkien tekstien käsittelyä.

Vaikeiden teemojen äärellä Kaisan luento oli kuitenkin äärimmäisen lohdullinen ja ratkaisukeskeinen ja korosti toivon merkitystä niin ahdistavan ilmastokriisin kuin lukutaidon heikkenemisenkin äärellä: kaunokirjallisuutta voi hyödyntää ilmastotunteiden käsittelyyn muun muassa yhteisöllisen lukemisen, luovan kirjoittamisen ja draamapedagogiikan keinoin eikä aina edes tarvitse pyrkiä lukemaan kokonaisia teoksia. Lyhyetkin katkelmat johdattelevat hyvin ilmastoaiheeseen sekä keskustelun, pohdinnan ja analyysin äärelle.

Pääsimme tutustumaan muutamiin ilmastoaiheisiin kaunokirjallisiin teoksiin lastenkirjoista sarjakuviin ihan konkreettisesti lehteillen, ja kirjavinkkejä kerättiin listaksi asti. Luennon päätteeksi osallistujat pääsivät tiiviissä työpajassa tutustumaan nippuun esimerkkitekstejä ja Kaisan suunnittelemia tehtäviä, joiden avulla ilmastoteemaa voisi oppitunnilla lähteä käsittelemään niin keskustellen kuin luovan kirjoittamisen tai analyysinkin keinoin. Mitä ihanaa sellaisenaan opetukseen ja luokkahuonetyöskentelyyn siirrettävissä olevaa konkretiaa!

Ainetiimi kiittää Kaisaa tärkeästä puheenvuorosta ja valmistautuu viimeisten viikkojen rutistukseen ennen kesälaitumille siirtymistä.

Lumisateen keskellä kesää jo kaihoavin mielin kiitoksia kaikille osallistujille ja tsemppejä loppukevääseen toivottelee

Jutta Kyösti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti