Kuka valvoo sotaa?

Historian ja yhteiskuntaopin ainetiimi tapasi lukuvuonna 2023-2024 ensimmäistä kertaa joulukuussa 2023 Kalevan lukion tiloissa, jossa FM Simo Väätäinen esitteli kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) toimintaa, historiaa sekä painoarvoa. Otsikkona oli: Vieläkö Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on relevantti nykyisessä maailmassa? 

Väätäisen vierailu kytkeytyi Pirkanmaan lukioiden yhteiseen lukio- ja yliopistokurssiin Arjen tilanteista kansainvälisiin jännitteisiin – Suomen kokonaisturvallisuuden ulottuvuuksia, joka koostui niin turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden luennoista kuin lukio-opiskelijoiden ja yliopisto-opiskelijoiden yhteisestä työskentelystä turvallisuuspolitiikan teemojen parissa. Kuulimme valaisevan esityksen kurssin käytännön toteutuksessa mukana olleiden opetusharjoittelijoiden taholta. Paitsi, että lukio-opiskelijat saivat kurssilta syvältä luotavaa tietoa turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä ja muutoksista aiheen keskeisimmältä asiantuntijoilta (kysymyksiä unohtamatta), niin kurssi kuroi opetussuunnitelmankin peräänkuuluttamalla tavalla umpeen lukio- ja korkeakouluopintojen välistä kuilua. Se opettaa lukio-opiskelijoille lukion jälkeisten opintojen edellyttämiä opiskeluvalmiuksia ja tarjoaa välähdyksen yliopisto-opintojen sisällöistä turvallisuuteen ja sotaan liittyvien teemojen ja tieteiden parissa, helpottaen näin valinnanvaikeutta siitä, minne suunnata lukion jälkeen.

Tapaamisemme varsinainen vieras Simo Väätäinen on työskentelyt entisessä Jugoslaviassa YK:n ja NATON rauhanturvamissiossa 1992-1996, joka jälkeen hän on toiminut Haagissa kolmessa eri kansainvälisessä rikostuomioistuimessa 1998-2011 muun muassa ICC:n ja Libanonin erityistuomioistuimen todistajien ja uhrien yksikön päällikkönä. Väätäinen taustoitti ICC:n perustamiseen johtaneita historiallisia prosesseja alkaen jo toisen maailmansodan jälkeisistä Nürnbergin oikeudenkäynneistä, juuri ICC:n perustamista edeltäneitä vaiheita esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotiin liittyvien erikoistuomioistuinten osalta, ICC:n perustamisen mahdollistanutta kansainvälispoliittista tilannetta vuosituhannen vaihteessa, sekä toisaalta ICC:n nykyistä suhdetta muihin kansainvälisiin järjestöihin sekä erityistuomioistumiin. Väätäisellä on ollut aitiopaikka tuomioistuimen toimintaan, joten pääsimme kuulemaan tuomioistuimen toiminnasta myös sisältä käsin. Itseäni yllätti se tehokkuus, jolla tuomioistuin kykenee tekemään päätöksiä sekä toimimaan, mutta toisaalta myös ne rajoitteet, joita esimerkiksi kansainvälisen politiikan suhdanteet sekä kansainvälisen oikeuden kiemurat sille tuovat.

Väätäinen avasi muiden muassa sodanoikeusääntöjen historiaa Geneven sopimuksista 1800-luvulta Nürnbergin oikeudenkäyntien kautta nykypäivään sekä eräitä tunnettuja esimerkkejä näiden rikkomisesta esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä. Hän havainnollisti, mitkä ovat usein sekaisin menevien sotarikoksen, rikoksen ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhan tunnusmerkit. Sotarikos on sodassa tapahtuva perusteeton ja ylenmääräinen väkivallan akti, kuten siviileihin tarkoituksella kohdistetut väkivallan teot, sotavankien surmat ja kaltoinkohtelut, kidutus, kemiallisten aseiden käyttäminen, panttivankien ottaminen ja niin edelleen.

Kansanmurhassa on olennaista motiivi jonkin kansan, uskonnollisen ryhmän tai näihin rinnastettavissa olevan tahon joko osittaisesta tai kokonaisesta tuhoamisesta. Siispä laajamittainenkaan väkivalta siviilejä kohtaan ei välttämättä täytä kansanmurhan määritelmää, mikäli edellä mainittua intentiota ei voida osoittaa todeksi. Tämän motiivin toteennäyttäminen on paikoitellen osoittautunut vaikeaksi, kuten Venäjän raakalaismaisen hyökkäyksen Ukrainaan kohdalla. Mieleeni lisäksi nousee tilanne, jossa jonkin valtion sotilaallinen ja/tai poliittinen johto on välinpitämätön siviiliuhreista, varsinkin jos sotatoimia on edellyttänyt vihapuhekamppanja, jossa jokin väestöryhmä on demonisoitu (esimerkiksi leimaamalla heidät ’’natseiksi ja fasisteiksi’’), madaltaen kynnystä siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Seuraukset tässä tapauksessa voivat olla yhtä vakavia kuin varsinaisessa kansanmurhassa, mutta siitä tuomitseminen voi käydä mahdottomaksi, mikäli toimintaa edeltänyttä motiivia kansantuhoamisesta ei voida osoittaa todeksi. Mutta hautaan päätyvän uhrin kannalta lopputulema on sama.

Kansanmurhan sekä sotarikoksen ohella on myös erillinen kategoria rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Rikoksessa ihmisyyttä vastaan on kyse laajamittaisesta tai systemaattisesta hyökkäyksestä mitä tahansa siviiliväestöä vastaan. Tähän lukeutuu murhien ja muiden suoranaisten väkivallan tekojen ohella myös siviiliväestön pakkosiirrot (muita esimerkkejä rikoksesta ihmisyyttä vastaan on esimerkiksi sodassa tapahtuvat seksuaalirikokset, kiduttaminen sekä vainoaminen). Vaikka siis kansanmurha on saanut painavan aseman äärimmäisimpänä rikkeenä ihmisyyttä vastaan, tarjoaa rikos ihmisyyttä vastaan kehikon niiden aktien tuomitsemiseen, joihin kansanmurhan rajattu määritelmä ei yllä. Siispä konflikteja ympäröivän keskustelun kietoutuminen ainoastaan kansanmurhan ympärille voi viedä sitä myös sivuraiteille. Kyse kun ei ole siitä, etteikö voitaisi katsoa vakavia sodanoikeusääntöjen rikkomuksia tapahtuneen, vaikka kansanmurhan kriteerit eivät täyttyisikään.

Termit ovat viimeisten vuosien aikana olleet näkyvästi esillä suomalaisessakin julkisessa keskustelussa niin Ukrainan kuin Lähi-idän konfliktien johdosta. Tuoreimpina esimerkkeinä Etelä-Afrikan nostama kanne Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelia vastaan kansanmurhasta, sekä ICC:n pääsyyttäjän keväällä 2024 hakemat pidätysmääräykset niin Hamasin johdolle kuin Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulle kuin puolustusministeri Yoav Gallantille. Venäjän presidentti Vladimir Putinista pidätysmääräys on annettu jo maaliskuussa 2023.

Sodat ja sotarikokset lienevät herättäneen keskustelua monissa kouluissa, joten asiantuntijapuheenvuoro mainittujen rikosten tunnusmerkeistä tuli kreivin aikaan. Ajankohtaisiin tapahtumiin liittyen Väätäinen korosti suhteellisuusperiaatetta: käytetyn voiman tulee olla hyväksyttävässä suhteessa legitiimiin sotilaalliseen päämäärään. Jokainen siviiliuhri ei välttämättä ole sotarikos, mutta mikäli yksittäisen konekivääripesäkkeen tuhoamisessa tuhotaan samalla kokonainen siviilien asuttama kerrostalo, voi sotarikoksen tunnusmerkit täyttyä.

Väätäinen avasi mielenkiintoisesti ICC:n painoarvoa käynnissä olevien konfliktien valossa.. En tuskin ole ainoa, joka on tuntenut vähintäänkin voimattomuutta Venäjän sotapolitikan tähden sekä samalla turhautumista kansainvälisen yhteisön voimattomuudelle asettaa Vladimir Putinille ja muulle Venäjän johdolle rajoja. Pelkästään uutisoinnin varassa ollessa voikin helposti päätyä näkemykseen, että koska esimerkiksi ICC:n etsintäkuuluttama Venäjän presidentti Vladimir Putin sen kuin jatkaa Venäjän johdossa, ei pidätysmääräyksellä juurikaan olisi merkitystä. Esityksessä kävi kuitenkin ilmi, että pidätysmääräys rajoittaa Putin liikkumisen mahdollisuuksia sekä nyt että tulevaisuudessa, koska ICC:n 124 jäsenmaata ovat sitoutuneet pidättämään alueelleen saapuvat henkilöt, joille pidätysmääräys on langetettu. Lisäksi pidätysmääräys on voimassa toistaiseksi ilman vanhentumisaikaa, joten se rajoittaa Venäjän johdon ja sitä myöten Venäjän kansainvälistä liikkumatilaa myös ennakoitavassa tulevaisuudessa.

Väätäisen esitys alleviivasi sitä, että vaikka von Clausewitzin sanoin sotaa voi kutsua politiikan jatkamiseksi toisin keinoin, on siinäkin säännöt ja pitkäjänteistesti ja yhteistyöllä rakennetut mekanismit näiden sääntöjen rikkomisen rankaisemiseksi. Vaikka nämä eivät ole täydellisiä, voi kokonaiskehityksessä nähdä kuitenkin edistystä esimerkiksi 1900-luvun alkupuoliskon maailmansotien aikaan nähden. Aikaamme luonnehtii oikeutetustikin pessimismi, mutta opettajan tulee tunnistaa myös positiiviset askeleet sekä aidosti toimivat keinot taistella vääryyttä vastaan, ja välittää nämä oppilaille toivon paremmasta valamiseksi sekä nykyisen tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin asettamiseksi.

 
Ks. aiheesta lisäksi tarkemmin esim.:

• Ronkainen, Antti, Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan?Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan? Suomen Kuvalehti 31.5.2024. 
• Korte, Henriikka, Tätä Netanjahun pidätys­määräys tarkoittaisi käytännössä. Helsingin Sanomat 20.5.2024. 
  
  

Jarkko Halkonen

PS: Kevään 2024 tapaamisessa tarjolla oli monipuolinen kattaus lähteiden tulkinnasta, keskiaikaisesta kuolemasta ja hallintotieteiden opiskeluista.

(Pientä tekstin muokkausta tehty 4.8.2024.)