18 englannin opettajaa kokoontui Tampereen lyseon lukiolle viettämään iltapäivää. Saimme kaksi puhujaa, kumpikin Tampereen yliopistolta. Puhujien välissä nautimme tummasta kahvista ja herkullisista leivonnaisista.
Yliopistonlehtori Elina Vasu kertoi englannin ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä ja miten voisimme opettaa niitä. Käytännössä hän kertoi tekijöistä, jotka vaikuttavat puheen ymmärrettävyyteen.Eniten puheen ymmärrettävyyteen vaikuttavat puheen sujuvuus ja puhenopeus. Painotukset ovat myös tärkeitä, kun monotonisesta puheesta ei käy ilmi mikä osa lauseesta on tärkeää. Sen sijaan yksittäiset äänteet ovat ymmärrettävyyden kannalta vähemmän tärkeitä. Jos äänteet ovatkin merkityksellisiä, ne ovat äänteistä riippuvaisia, eli toiset äänteet ovat merkityksellisempiä kuin toiset.
Vasu esitteli tutkimustaan, jossa natiivipuhujille soitettiin suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten englannin puhumista. Kun verrataan natiivien arvioita suomenkielisten ja suomenruotsalaisten itsearviointeihin, suomenkieliset olivat kriittisempiä kuin suomenruotsalaiset. Yleisöstä tuli kommentti, että varsinkin poikaopiskelijat osaavat kyllä muitakin aksentteja, mutta haluavat puhua rallienglantia.
Vasun (tyttönimellä Tergujeff) vuoden 2022 tutkimuksen perusteella yksittäisistä äänteistä on /v/ priorisoitava. Se johtaa helpoiten väärinymmärryksiin, esimerkiksi sanojen wine ja vine kohdalla. Seuraavaksi /b/ ja /p/ ja vastaavat aspiraatiota ja ei-aspiraatiota vaativat sanojen alut. Vähemmän huomiota sai sanojen lopussa olevat /z/:aa vaativat äänteet, kuten as well as. Vasu mainitsi, että jo 90-luvulla Ian Morris-Wilson Oulun yliopistosta tutki samoja asioita ja tuli samoihin lopputuloksiin. Tämän jutun kirjoittaja riemastui nimen kuultuaan, sillä juuri Morris-Wilson opetti minua ääntämisen saloihin Oulussa. Samoja asioita tähdennän opiskelijoilleni.
Eräs Vasun ehdottama opetusmenetelmä voisi olla synkassa puhuminen, eli opiskelijat joutuvat samaan aikaan lukemaan saman tekstin. Sen voisi tehdä myös niin, että poistaa välimerkit, jolloin opiskelijat joutuvat miettimään taukojen, intonaatiojen ja muiden ääntämyksellisten asioiden paikkoja. Lisäksi hän ehdotti esimerkiksi TED Talkien käyttämistä havainnointiin.
Yksittäisistä huomioista mainittakoon, että Vasu on tutkinut aiemmin ääntämisen opetuksen menetelmiä. Esimerkiksi tungvrickaret eli tonguetwisterit eivät tutkimusten mukaan hyödytä ääntämisen opiskelussa. Hän tosin mainitsi, luokkahuonekokemukset voivat olla erilaisia.
Lisäksi ääntämisen opetuksessa on siirrytty natiivipuheen opiskelusta ymmärrettävään puheen tuottamiseen. Tulee mieleeni eräs Studeon ääntämistehtävä, jossa kymmenellä eri aksentilla lausuttu ääninäyte: "English can be spoken with various different accents. What really matters is that you get your message across."
Tutkijatohtori Jarmo Kallunki kertoi, että kun puhutaan koulutuksen kansainvälistymisestä, puhutaan käytännössä siitä, että englantia käytetään enemmän niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Tämä on globaali ilmiö. Lisäksi englanninkielisen julkaisemisen määrä kasvaa ja syrjäyttää kotimaisilla kielillä julkaisemista.

Implisiittinen ajatus on, että englannin kieltä osataan. (Ja osataan hyvin). Pro gradu ja diplomitöistä tehdään noin 40 % englanniksi (v. 2023). Kuitenkaan englanniksi kirjoittamista ei systemaattisesti opeteta yliopistoissa.
Yleisön joukosta vilisi keskustelua lukiolaisten osaamisharhasta, kun he luulevat osaavansa sitä, kun osaavat käyttää TikTokia. Saapa moni uutisensakin TikTokista.
Päivän päätteeksi päädyimme siihen, että Sammon keskuslukio ottaa ensi vuonna vetovastuun englannin ainetiimistä.
Kim Rantala
Tampereen lyseon lukio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti