Mariam Gaballa luki alkuun tekstinsä “Kynä”, jonka saan hänen luvallaan jakaa tässä:
Riitta Aromäki Metsosta esitteli meille kirjauutuuksia. Monen teoksen kohdalla sai huomata, että kirjailijat tarttuvat aikamme raskaisiinkin aiheisiin ja myös erilaisia kerrontaratkaisuja kokeillaan.
Kuulimme myös Lukeva Samke -hankkeesta. Konkreettisia esimerkkejä lukemisen innostamisesta kertoili meille lehtori Päivi Junttila-Csonka. Hän kehotti mm. tekemään periodikohtaisen suunnitelman lukemiseen liittyvistä tapahtumista, miettimään, miten koulun arkkitehtuuria voisi hyödyntää lukemisen esille tuomisessa ja kokeilemaan rohkeasti erilaisia ideoita. Samken opettajilla on Opet lukevat – lue sinäkin -seinä, suuressa info-tv:ssä on perjantaisin katkelmia teoksista ja Instagram-postaajia palkitaan aika ajoin kirja-arvonnoissa. Kivoja vinkkejä, jotka eivät ainakaan yhdessä toteuttaen kuormita ketään liikaa.
Vierainamme olivat kirjailijat Anni Kytömäki ja Oili Sainila. Kirjallisuuspaneelista tulikin hersyvä, ja saimme oppia paljon. Paneelin vetäjä lehtori Satu Verho ohjaili paneelia taitavin ja varmoin ottein. Oili Sainilan vahva viesti oli, että kannattaa alkaa kirjoittaa, jos siltä tuntuu. Kannattaa tarttua toimeen – ei huomenna tai eläkkeellä, vaan tänään! Toki hän itse on meille hieno osoitus siitä, että vielä eläkkeelläkin ehtii kirjoittaa monta kirjaa ja perustaa oman kustantamonkin!
Anni Kytömäki toi erinomaisesti esille sen, että kirjoittamalla myös ne, jotka eivät ole niin äänekkäitä voivat saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa moniin ihmisiin. Mielestäni tuokin on tärkeä muistutus tässä ajassa, jossa itsensä esille tuomista arvostetaan joskus liikaakin. Paneelin loppuun Satu Verho oli poiminut otteita kirjailijoiden teksteistä:
Anni Kytömäki, Helsingin Sanomat 14.11.2021:
Johanna Riponiemi, Annukka Haapakoski ja Satu Verho
"Kynä
Elämä on mysteeri meille. Tulevaisuus on sumuverhon peittämä. Me voimme ainoastaan kokea nykyisyyden ja tietää menneen. Voimme tehdä päätöksiä, muttemme voi tietää niiden seurauksia. Elämämme on viiva, jota piirrämme päivä päivältä, kunnes emme enää.
Viiva voi loppua monista syistä. Yleensä kynämme kuluu loppuun. Kynäämme me emme voi teroittaa. Se piirtää viiva ja siinä hetkessä, kun terä ei enää koske paperiin loppuu elämäkin. Kynä tylsistyy ja lopulta loppuu kokonaan. Se on loppu, joka on ehkä armollisin. Se on parhain tapa lähteä.
Voimme totta kai säädellä, kuinka nopeasti kulutamme kynäämme. Hän, joka piirtää hennointa viivaa, säästää kynäänsä pisimpään. Kitsaus ei kuitenkaan pelasta loputtomasti. Loppujen lopuksi meidän paperimme ei ole loputon. Vaikka kynää olisi jäljellä, kuinka paljon tahansa, ei se auta, jos paperi loppuu kesken. Älä turhaan jarruta. Älä pidättäydy kaikessa. Paperisi ei ole loputon.
Älä paina täysillä. Elämä on nauttimista varten, mutta kynä ei kestä kaikkea. Terä voi hajota kesken kaiken. Se katkeaa ja samalla katkeaa elämäkin. Nopea elämä ja nopea loppu. Nauttia voi järkevästi. Viivan ei tarvitse olla joka hetkellä niin vahva, että se nähdään avaruudessa. Anna kynälle armoa.
Joskus kynä on haljennut jo aiemmin. Terä on vaarassa katketa milloin tahansa. Sen ei pidä kuitenkaan rajoittaa elämää. Älä pelkää liikaa. Ole varovainen, mutta älä unohda, että kynän loppuminen sattuu eniten, jos se ei ole jättänyt jälkeensä muuta kuin pienen tuhrun."
Riitta Aromäki Metsosta esitteli meille kirjauutuuksia. Monen teoksen kohdalla sai huomata, että kirjailijat tarttuvat aikamme raskaisiinkin aiheisiin ja myös erilaisia kerrontaratkaisuja kokeillaan.
Kuulimme myös Lukeva Samke -hankkeesta. Konkreettisia esimerkkejä lukemisen innostamisesta kertoili meille lehtori Päivi Junttila-Csonka. Hän kehotti mm. tekemään periodikohtaisen suunnitelman lukemiseen liittyvistä tapahtumista, miettimään, miten koulun arkkitehtuuria voisi hyödyntää lukemisen esille tuomisessa ja kokeilemaan rohkeasti erilaisia ideoita. Samken opettajilla on Opet lukevat – lue sinäkin -seinä, suuressa info-tv:ssä on perjantaisin katkelmia teoksista ja Instagram-postaajia palkitaan aika ajoin kirja-arvonnoissa. Kivoja vinkkejä, jotka eivät ainakaan yhdessä toteuttaen kuormita ketään liikaa.
Vierainamme olivat kirjailijat Anni Kytömäki ja Oili Sainila. Kirjallisuuspaneelista tulikin hersyvä, ja saimme oppia paljon. Paneelin vetäjä lehtori Satu Verho ohjaili paneelia taitavin ja varmoin ottein. Oili Sainilan vahva viesti oli, että kannattaa alkaa kirjoittaa, jos siltä tuntuu. Kannattaa tarttua toimeen – ei huomenna tai eläkkeellä, vaan tänään! Toki hän itse on meille hieno osoitus siitä, että vielä eläkkeelläkin ehtii kirjoittaa monta kirjaa ja perustaa oman kustantamonkin!
Anni Kytömäki toi erinomaisesti esille sen, että kirjoittamalla myös ne, jotka eivät ole niin äänekkäitä voivat saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa moniin ihmisiin. Mielestäni tuokin on tärkeä muistutus tässä ajassa, jossa itsensä esille tuomista arvostetaan joskus liikaakin. Paneelin loppuun Satu Verho oli poiminut otteita kirjailijoiden teksteistä:
Anni Kytömäki, Helsingin Sanomat 14.11.2021:
“Taiteilijat ovat ihmiskunnan pörrökääpiä ja siitakesieniä: pureutuvat kaikkein kovimpaan. - - Ilman taidetta maailma olisi täynnä patoumia ja hallitsemattomia tunteenpurkauksia, kaunaa ja vihaa, pakahdusta vailla kohdetta - käsittelemätöntä ainesta, joka ei sammuttaisi elämää mutta tekisi siitä vaikeampaa ha ankeampaa. Lopulta sisimmässämme olisi enää kovaa ja kylmää kivihiiltä. - - Romaani romaanilta, maalaus maalaukselta ja sävellys sävellykseltä maailma näyttää selkeämmältä ja samalla kiinnostavammalta. Ligniini hajoaa ihmissydämistä, elämä jatkuu. - -Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että fiktion lukeminen lisää empatiaa. Lukija voi eläytyä erilaisiin kertojanääniin ja oppia ymmärtämään niitä. Jos hyvin käy, ymmärrys tunkeutuu lopulta ulos fiktiosta ja muuttaa maailmaa.”Oili Sainila, Maisema on kirjoittanut minut, 2019
Aika pulppuaa
ehtymättä
kuin peltojen vuodenajat
multa lumi heinä vilja
multa lumi heinä vilja -
Johanna Riponiemi, Annukka Haapakoski ja Satu Verho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti