Ihmisoikeudet epävarmuuden ajassa – Voinko vaikuttaa?

Historian ja yhteiskuntaopin ainetiimin iltapäivän tapaamisen otsikkona 2.12. oli “Ihmisoikeudet epävarmuuden ajassa – Voinko vaikuttaa?”. Ihmisoikeudet ovat erinomainen esimerkki oppiainerajat ylittävästä teemasta, joten mukana oli myös esimerkiksi uskonnon ja filosofian opettajia. Tänä vuonna järjestäjänä toimi Tampereen yliopiston normaalikoulu, ja tilaisuuteen osallistui myös yhteiskunnallisten aineiden aineenopettajaopiskelijoita.

Iltapäivä alkoi teatteriohjaaja Kari Paukkusen ajatuksilla näytelmästä “Eichmann – mistä yö alkaa?”. Seela Sellan ja Timo Torikan tähdittämä esitys pohtii pahuuden muuttumista arkipäiväiseksi ja voisi kertoa mistä tahansa aatteesta tai liikkeestä. Paukkunen kertoi näytelmän taustoista, kytköksistä nykypäivään sekä taiteellisista ratkaisuista.

Tampereen yliopiston professori Tapio Raunio piti puheenvuoron ihmisoikeuksien ja maahanmuuton politisoitumisesta sekä niistä käytävistä ideologisista kamppailuista. Hän käsitteli myös EU-tason ja kansallisen politiikan kehitystrendejä, kuten laitaoikeiston nousua, kansainvälisten sopimusten ristiriitoja ja demokratian vahvistumisen pysähtymistä.

Lopuksi Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Leena Leikas ja väitöskirjatutkija Tuija Kasa tarttuivat aiheeseen. Ihmisoikeuskeskus on riippumaton eduskunnan alainen toimija, jonka tehtävä on edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Esityksen materiaalit jaettiin historian ja yhteiskuntaopin ainetiimiläisille, sillä niistä löytyy hyödyllisiä vinkkejä myös omaan opetukseen.

Iltapäivän aikana heräsi paljon pohdintaa teeman ajankohtaisuudesta. Saimme ideoita ja materiaaleja ihmisoikeusteemojen käsittelyyn, mutta monella oli mielessä myös kysymys siitä, miten luoda nuorille toiveikkuutta epävarmuuden aikaan. Koulussa on kuitenkin mahdollisuus tarttua toimeen ja luoda opiskelijoiden kanssa toivoa luovaa arkipäivän osallisuutta.

Kevään ainetiimistä on tulossa infoa myöhemmin. Se järjestetään yhdessä muiden ainereaalien kanssa.

Miina Juutila ja Eija Niskanen

Oikeus- ja poliisipsykologiaa

Hervannassa sijaitsevan Poliisiammattikorkeakoulun poliisipsykologian opettaja Jasmin Kaunisto tapasi Pirkanmaan psykologian opettajia perjantaina 8.11.2024 aiheenaan oikeuspsykologia. Vierailu poliisiammattikorkeakoululla oli kiinnostava jo erilaisen opiskeluympäristönsä puolesta.

Heti alkuun koulutuksessa kävi ilmi, että itse asiassa polisin koulutuksessa on edelleen melko vähän psykologiaa. Koronan kokenut sukupolvi kuitenkin tarvitsee poliisin työssään psykologisia ajattelun apuvälineitä, esimerkiksi kuolinviestien vieminen on yksi poliisin työsarka, jossa psykologian ajattelun taidoista on apua.

Kaunisto esitteli myös oikeuspsykologiaa alana ja työnä. Oikeuspsykologiassa sovelletaan siis psykologiatiedettä esimerkiksi rikollisen käyttäytymisen tutkimiseen, ennaltaehkäisyyn sekä jälkihuoltoon. Oikeuspsykologiaa tarvitaan paljon kun pohdimme vaikkapa huolto- ja tapaamisriitoja, nuorisorikollisuuden ilmiöitä tai verkossa tapahtuvaa lapsiin kodistuvaa seksuaalirikollisuutta.

Nykytutkimusten mukaan noin 70 % vangeista on antisosiaalisen käyttäytymishäiriön omaavia. Oikeuspsykologit voivatkin siksi usein työskennellä esimerkiksi vankilapsykologina, vaikkapa tehden kuntouttavia interventioita esimerkiksi vihan hallinnasta. Isoin osa oikeuspsykologeista työskentelee kuitenkin terveydenhuollon puolella lapsirikostutkinnassa, esimerkiksi poliisin apuna kuulustelussa. Myös mielentilatutkimukset työllistävät paljon oikeuspsykologeja. Lisäksi oikeuspsykologeja työskentelee vaikkapa asiantuntijana salaus- ja vakoilutoimenpiteissä ja riski-uhka-arvioinnissa esimerkiksi Keskusrikospoliisissa tai muuna asiantuntijana vaikkapa terveydenhuollossa.

Oikeuspsykologit eivät Suomessa tee profilointia, vaikka se tv-sarjoista päätellen olisi heidän työtään. Profiloinnin sijaan puhutaan sarjoittamisesta, jossa esim. pohditaan, onko tekotavoissa samaa kuin jossakin aiemmassa rikoksessa. Oikeuspsykologit eivät myöskään esimerkiksi käy rikospaikoilla, ellei siihen ole jokin aivan erityinen peruste.

Oikeuspsykologiaa voi opiskella Suomessa Itä-Suomen yliopistossa sivuaineopintoina ja lisäksi Åbo Akademissa voi suorittaa oikeuspsykologian erikoistumisopinnot. Työ on palkitsevaa, mutta myös paikoin rankkaa ja vaatii esimerkiksi paljon oman turvallisuuden ja yksityiselämän suojaamisen miettimistä. Työtä tehdään aina osana moniammatillista yhteistyöryhmää, mikä lienee myös työn yksi tärkeä anti. Oikeuspsykologiasta on viime vuosina ilmestynyt myös väitöskirjoja, esimerkiksi Julia Korkmanin, Hanna Lahtisen ja Häkkänen-Nyholmin väitökset.

Kiitos Poliisiammattikorkeakoululle sekä Jasmin Kaunistolle ajatuksia herättävästä ja erittäin antoisasta vierailusta!

Kirjavinkkejä

• Jasmin Kaunisto jne: Poliisityön psykologia
• Jaana Haapasalo: Kriminaalipsykologia
• Satu Rantaeskola ja Jasmin Kaunisto: Seksuaalirikosten tutkinta
• Pekka Santtila jne: Oikeuspsykologia

Ajankohtainen uutinen

• Yle, Matson-Mäkelä,& Sirén: Oikeuspsykologi ei pidä luotettavana silminnäkijähavaintoa, jonka poliisi saa yli 20 vuoden jälkeen -artikkeli. 

Podcast aiheesta

• Psykopodiaa-sarjan jakso 89 Poliisityön psykologiaa. Nina Lyytinen & Jasmin Kaunisto. 

Karoliina Suoniemi

Venäjän kielen opettajien toiminnallinen ainetiimi-iltapäivä Valkeakoskella

Pirkanmaan venäjän kielen opettajat järjestivät ekskursioiltapäivän Valkeakoskelle tiistaina 3. joulukuuta. Iltapäivä aloitettiin kahvi- ja teehetkellä Valkeakosken lukiolla. Iltapäivän ensimmäinen varsinainen ohjelma oli Tampereen yliopiston venäjän kielen pääaineopiskelijan Juha-Matti Viitasen alustus omasta kieliharjoittelustaan Kazakstanin Almatyssa. Paikalla oli myös Valkeakosken lukion venäjän kielen opiskelijoita, jotka pääsivät yhdessä venäjän opettajien kanssa pohtimaan mahdollisuuksia lähteä jatko-opintojen aikana kieliharjoitteluun Keski-Aasiaan.

Lukiolta venäjän opettajat jatkoivat matkaa Ystävyyden talolle, jossa tavattiin Valkeakosken Suomi-venäjä-seuran aktiiveja sekä Valkeakoskelle vuonna 2022 muuttaneita ukrainalaisia. Yhdessä ukrainalaisten ja SVS:n aktiivien kanssa musisoitiin suomeksi, venäjäksi ja ukrainaksi, tutustuttiin Ystävien talon ja Valkeakosken SVS:n (erityisesti ukrainalaisille ja ukrainalaisten kanssa järjestettyyn) toimintaan. Ystävyyden talolla herkuteltiin perinteisillä ukrainalaisilla ja venäläisillä piirakoilla. Iloinen keskustelu käytiin pääasiassa venäjäksi.

Venäjän kielen opettajien yhteisen iltapäivän viimeinen ohjelma oli käynti Valkeakosken hautausmaalla, jossa tutustuimme 27 neuvostoliittolaisen sotavangin yhteishautaan, ja vierailu Valkeakosken pyhän Nikolai Ihmeidentekijän vuonna 1953 rakennettuun tsasounaan. Valkeakosken ortodoksista tsasounaa esitteli isä Mikael, yksi Tampereen ortodoksisen seurakunnan papeista. Vierailun aikana tutustuimme Valkeakosken ortodoksisen yhteisön historiaan, erityisesti vuosiin 1944–1953, sekä 6. joulukuuta koittavan pyhän Nikolai Ihmeidentekijän päivän juhlallisuuksiin.

Keväällä 2025 Pirkanmaan venäjän opettajien ainetiimipäivä järjestetään todennäköisesti muiden valinnaisten kielten opettajien kanssa Tampereella.

On monta tapaa matkata ryhmän kanssa

Toisen vuosikurssin ryhmänohjaajien ainetiimi kokoontui Lempäälän lukiolla torstaina 7. marraskuuta. Tapaamiseen oli kutsuttu tasovastaavien lisäksi kaikki Tampereen ja seudun ryhmänohjaajat. Kokoontumisessa työterveyspsykologi ja oppimistutkija Satu Lähteenkorva Psykologipalvelu Coresta luennoi puheeksi ottamisesta ryhmänohjaajan työssä – ja ihmisenä olemisesta ylipäätäänkin.

Satu Lähteenkorva käsitteli aikaamme ja ryhmänohjaajan roolia ajassamme kiinnostavasti ja monipuolisesti. Lähteenkorva luonnehti aikaamme mielihyvää korostavaksi, induvidualistiseksi ja epävarmaksi sekä ennakoimattomaksi, vaikka aivot rakastavatkin ennakoitavuutta. Hän korosti koulun roolia turvallisena paikkana tuottaa myös pahaa mieltä ja toi esiin ihmisen perustarpeen kuulua joukkoon. Kuulumisen tunne, ennakoitavuus ja samuuden kokeminen muiden kanssa ovat Lähteenkorvan mukaan tärkeitä koulussa koettavia tunteita. Ryhmänohjaajalla onkin haastava tehtävä miettiä, miten kaikki voisivat tuntea olevansa jollakin tavalla osa ryhmää ja tarvittuja ryhmän jäseniä.

Hankalien asioiden puheeksi ottamisessa Satu Lähteenkorva korosti ryhmänohjaajan vastuuta, mutta samalla hän kuitenkin muistutti, että eteenpäin ohjaaminen on välittämisen, ei hylkäämisen merkki. Ryhmänohjaaja voi kysyä kuulumisia ja nähdä nuoren, ja tarvittaessa sitten ohjata eteenpäin. Ei ole olemassa yhtä vaihtoehtoa, miten voi toimia jonkin aiheen ja jonkun nuoren kanssa, mutta ylipäätään se, että ottaa asioita puheeksi, on tärkeää. Ryhmänohjaaja voi myös sanoa, että asia on hankala eikä oikein tiedä, miten siitä puhuisi.

 
Satu Lähteenkorva tiivisti armollisesti ryhmänohjaajan roolin: ”Kukaan ei voi olla kaikkea kaikille, mutta jokainen voi olla jotain joillekin.” Osalle nuorista oma ryhmänohjaaja on tärkeämpi kuin toisille ja niin saakin olla. Ryhmänohjaajat ovat erilaisia, ja ryhmän kanssa voi tehdä yhteistä matkaa monella eri tavalla.

 
Luennon aikana ja sen jälkeen keskustelimme ajan ilmiöistä, nuorten ja ryhmänohjaajien hyvinvoinnista sekä ryhmänohjaajan työn eri ulottuvuuksista nykymaailmassa. Tapaaminen oli antoisa ja pysähdyttävä tuokio tärkeiden asioiden äärellä!

Annika Lalja