Satu Lähteenkorva käsitteli aikaamme ja ryhmänohjaajan roolia ajassamme kiinnostavasti ja monipuolisesti. Lähteenkorva luonnehti aikaamme mielihyvää korostavaksi, induvidualistiseksi ja epävarmaksi sekä ennakoimattomaksi, vaikka aivot rakastavatkin ennakoitavuutta. Hän korosti koulun roolia turvallisena paikkana tuottaa myös pahaa mieltä ja toi esiin ihmisen perustarpeen kuulua joukkoon. Kuulumisen tunne, ennakoitavuus ja samuuden kokeminen muiden kanssa ovat Lähteenkorvan mukaan tärkeitä koulussa koettavia tunteita. Ryhmänohjaajalla onkin haastava tehtävä miettiä, miten kaikki voisivat tuntea olevansa jollakin tavalla osa ryhmää ja tarvittuja ryhmän jäseniä.
Hankalien asioiden puheeksi ottamisessa Satu Lähteenkorva korosti ryhmänohjaajan vastuuta, mutta samalla hän kuitenkin muistutti, että eteenpäin ohjaaminen on välittämisen, ei hylkäämisen merkki. Ryhmänohjaaja voi kysyä kuulumisia ja nähdä nuoren, ja tarvittaessa sitten ohjata eteenpäin. Ei ole olemassa yhtä vaihtoehtoa, miten voi toimia jonkin aiheen ja jonkun nuoren kanssa, mutta ylipäätään se, että ottaa asioita puheeksi, on tärkeää. Ryhmänohjaaja voi myös sanoa, että asia on hankala eikä oikein tiedä, miten siitä puhuisi.
Satu Lähteenkorva tiivisti armollisesti ryhmänohjaajan roolin: ”Kukaan ei voi olla kaikkea kaikille, mutta jokainen voi olla jotain joillekin.” Osalle nuorista oma ryhmänohjaaja on tärkeämpi kuin toisille ja niin saakin olla. Ryhmänohjaajat ovat erilaisia, ja ryhmän kanssa voi tehdä yhteistä matkaa monella eri tavalla.
Luennon aikana ja sen jälkeen keskustelimme ajan ilmiöistä, nuorten ja ryhmänohjaajien hyvinvoinnista sekä ryhmänohjaajan työn eri ulottuvuuksista nykymaailmassa. Tapaaminen oli antoisa ja pysähdyttävä tuokio tärkeiden asioiden äärellä!
Annika Lalja
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti