Uuden opetussuunnitelman hengessä oppiainerajat ylitettiin ja uskonnon, psykologian, filosofian, elämänkatsomustiedon, historian ja yhteiskuntaopin opettajat järjestivät yhteisen ainetiimitapaamisen 22.10.2020. Etätoteutuksena koulutusta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä tarjosivat tutkijat Daniel Sallamaa, Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski Helsingin yliopistosta.
Daniel Sallamaa kävi läpi väkivaltaisen ekstremismin käsitteistöä, ilmenemismuotoja, ideologioita sekä näyttäytymistä 2000-luvun Suomessa. Väkivaltaisen ekstremismin Sallamaa määritteli toimintamalliksi, jossa aatteella perusteellaan väkivallan käyttöä. Sen ilmenemismuotoja ovat terrorismi, poliittiset murhat, sabotaasit, mielenosoitusväkivalta sekä vigilantismi (toimintaa, jossa kansalaiset ottavat lain omiin käsiinsä, esimerkkeinä Ku Klux Klan ja katupartiointia harjoittanut Soldiers of Odin).
Väkivaltaisen ekstremismin ideologioista Sallamaa esitteli salafi-jihadismia, kansallisosialismia, vastajihadismia sekä (vasemmisto)anarkismia. Ekstremistien ideologiat eivät aina ole selkeästi jäsenneltyjä; Suomessa kannatusta saaneiden äärioikeistolaisten liikkeiden yhdistäviä piirteitä ovat kuitenkin voimakas rasismi, juutalaisviha ja valkoisen ylivallan korostus. Koulusurmaajien motiiveja tutkittaessa on usein törmätty kostonhaluun, yli-ihmisyys -ajatteluun ja aiempien surmaajien palvontaan.
Väkivaltainen ekstremismi ei ole arkipäivää Suomessa, mutta Sallamaan mukaan Suomi ei ole täysin rauhan tyyssijakaan. Turussa vuonna 2017 Isisin nimissä tapahtuneen puukotusiskun lisäksi Sallamaa piti vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiä vuonna 2015 terroristisina tekoina. Myös Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat voidaan tulkita poliittisluonteisiksi tekijöiden muiden ihmisten yläpuolelle asettuvan yli-ihmisyyttä korostavan maailmankatsomuksen vuoksi.
Radikalismista Sallamaa totesi, että se ei välttämättä ole väkivaltaista. Esimerkiksi naisten äänioikeutta ajavat suffragetit olivat oman aikansa radikaaleja esittäessään valtavirasta poikkeavia yhteiskunnallisia näkemyksiä.
Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, joka johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin. Sallamaa painotti, että yleistettävissä olevaa radikalisoitumisen mallia on vaikea luoda: yksilötason vaikuttimien lisäksi radikalisoitumisprosessilla on yleisyhteiskunnallisia taustatekijöitä.
Osallistujien kysymysten pohjalta keskusteltiin äärioikeistolaisesta musiikista, järjestäytyneestä rikollisuudesta, antifasistisista liikkeistä ja Suomen historiassa tapahtuneista terrori-iskuista.
Saija Benjamin ja Katja Vallinkoski luennoivat aiheesta Ekstremistinen orientaatio ja resilienssin vahvistaminen. He esittelivät kehittämäänsä opetustoimen REDI-mallia, joka sisältyy sisäministeriön Kansalliseen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmaan. REDI-mallin idea on ohjata oppilaitoksissa tehtävää työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin kontekstissa. (Ks. esim. HY:n bloggaus tai artikkeli OPH:n julkaisussa Resilienssiä rakentamassa - demokratiakasvatuksen tueksi).
Luennolla selvitettiin, millaisia elementtejä liittyy tyypilliseen “ekstremistiseen orientaatioon” eli ajatusmaailmaan. Niitä ovat esimerkiksi me ja he -ajattelu, oman sisäryhmän "puhtauden" vaaliminen, vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan sekä kognitiiviset vinoumat ja salaliittoteoriat. Ekstremistiseen orientaatioon liittyviä tyypillisiä tunteita ovat epävarmuus, pelko, viha ja itsesääli.
Kahden tapausesimerkin kautta osallistujat saivat pohtia ekstremistisen orientaation riskitekijöitä ja toisaalta suojaavia tekijöitä. Loppupäätelmä oli, että radikalisoituminen ei ole riski- ja suojaavien tekijöiden summa. Myöskään tutkimuksissa ei ole pystytty laatimaan sellaista piirteiden tai ominaisuuksien listaa, joka luotettavasti ennakoisi yksilön tai yhteisön riskiä tai todennäköisyyttä omaksua väkivaltaisen ideologian aatteet ja toimia niiden mukaan. Väkivaltaisen radikalisoitumisen kehityskulut ovat yksilökohtaista ja usean moniulotteisen tekijän summa.
Luentonsa lopuksi tutkijat esittelivät, mitä resilienssi tarkoittaa ekstremismin yhteydessä. Resilienssiä tukevia voimavaroja ovat hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet, itsesäätelytaidot ja myös koulun tuki. Koulussa on mahdollisuus lisätä tietoja ja harjoittaa taitoja, jotka vahvistavat joustavaa, avointa ajatusmaailmaa. Tutkijat painottivat ajattelutaitojen kehittämistä. Keskiössä ei niinkään ole syytä olla "mitä" ajatellaan, vaan "miten" ajatellaan ja "miksi".
Mielenkiintoisten luentojen päätteeksi osallistujat saivat vielä pitkän listan lisämateriaalia tutustuttavaksi.
Heli Mäkelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti